Salonen, Tuula

Salosen teksti on sujuvaa, aitoa ja koskettavaa. Kertoja välittää tapahtumat sellaisina, kuin ne ovat tulleet kohdalle. Valot ja varjot ovat lähekkäin - ensimmäinen lapsenlapsi syntyy pian oman pojan kuoltua. Rukous ja sen antama voima ovat kirjoissa tärkeällä sijalla.

Ei kai hän vain ole kuollut? aloittaa kolmiosaisen kirjasarjan. Lapsen kuolema, hautajaiset, lapsenlapsen syntymä ja paluu arkeen ovat teoksen keskeisiä tapahtumia. Kirja päättyy edesmenneelle pojalle osoitettuihin sanoihin ”Näkemiin Tuomo”.
Vastatuulessa kertoo aviomiehen sairaudesta, hänen saamistaan hoidoista ja hänen parantumisestaan. Arkiset asiat ja esitykset rukousvastauksista vuorottelevat. Kuusipirtti kutsuu kuvaa sijaisvanhemmuutta sekä sen tuomia haasteita ja tilanteita. Kommelluksistakin selvitään reippauden ja elämänkokemuksen avulla.

Tuikkivat toivon tähdet valottaa Hentusen perheen vaiheita ja Elämä laineillaan kuljettaa kertoo erään kirkonkylän asukkaitten elämästä. Tuula Salonen on julkaissut myös lehtikirjoituksia ja sepittänyt runoja. Hän välittää teoksissaan tiedon siitä, minkä varassa ihminen jaksaa eteenpäin.

Katriina Kajannes




Opinnot: lastentarhanopettajan tutkinto Lastentarhaseminaari Ebeneserissä.

Palkinnot:
Aleksi Pihkasen rahaston kirjoituskilpailun yleisen sarjan ensimmäinen palkinto vuonna 1998 ja runosarjan tunnustuspalkinto vuonna 1998.

"Haluan tuoda lukijoilleni toivoa, rohkaista selviytymään vaikeista elämäntilanteista ja etsimään kestäviä elämänarvoja. Neljä viidestä kirjastani sijoittuu keskisuomalaiseen maisemaan. Pidän erityisesti Bodie Thoenen kronikoista, mahtavista kirjasarjoista. Otan elämän vakavasti, kiitollisena jokaisesta päivästä, yritän elää sen niin hyvin kuin se olisi viimeinen päiväni."