Paalanen, Esteri

Porin suomenk. yksityistyttökoulu 1897-1902
Yo Tampereen tyttökoulu 1906
Fil. kand. Helsingin yliopisto 1910
Kansakoulunopettajana Helsingissä 1912-18, 1931-53
Harjoituskoulun opettajana Helsingin opettajakorkeakoulussa 1947-53

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muu tuotanto:

Uskon ja teon ihmisiä: pienoiselämäkertoja koulunuorisoa varten. Otava 1956

"Inspiksen rymyt" teoksessa Kotiseudullemme: julkaistu Satakuntalaisen osakunnan 25-vuotisjuhlaan 1929

Sanelukirjoituksen oppikirja yhdessä Kerttu Mustosen kanssa.

Ollut mukana toimittamassa useita lukemistoja koululaisille.

Suomentanut lukuisia teoksia Esteri Haapasen ja Esteri Paalasen nimellä.

Tekstinäyte

Mutta olen toisaalta kokenut senkin asian, että yksi ja toinen poikkeaa minun luokseni maailman turulta vain sen vuoksi, että meillä on muka niin vanhanaikaisen kodikasta, kun emäntä työskentelee sydämensä halusta omassa valtakunnassaan ja kun hänen "kannattaa" itse tehdä sellaisia asioita, joita muut ostavat rahalla tai teettävät muilla. No niin - vanha totuus on, että se mikä tappaa räätälin, pelastaa suutarin - ja omasta puolestani olen sangen onnellinen, kun täällä kaupungissakin huomaan viihtyväni ammatissani.

Eräänä iltana olin kotolaisena Ellin luona, kun hän miehineen lähti juhlimaan. Hänellä on tänä vuonna päiväapulainen, eikä poju voinut jäädä yksin. Tulin tarpeeksi ajoissa, että poika ehti tottua minuun, ja voin samalla seurata Ellin puhkeamista yleispätevästä virkarouvasta loistavaksi perhoseksi. Arkiasunsa mukana hän osasi riisua yltään myös arkihuolet ja oli nuori ja uusi - ei tosin pukunsa puolesta mutta sielultaan ja sen vuoksi kasvoiltaankin - kun hänen miehensä ihastuneena auttoi vaatimattoman syysulsterin hänen hartioilleen aivan kuin se olisi ollut hienoista hienoin turkisviitta. Heillä on elämisen taitoa!
On muuten melkein juhlallista jäädä yksinään toisen kodin kaitsijaksi. Vaikka kuinka yrittäisi olla hienotunteinen kuuntelija ja katselija, alkaa se puhua tuhansin äänin ja vivahduksin. Etkä olisi ihminen, ellet tekisi myöskin vertailuja omasi ja tämän välillä.
Tulin ajatelleeksi, että Elli ja hänen miehensä ovat varmasti onnellisia ja sopusointuisia ihmisiä, kun tällä tavalla uskovat kotinsa minunkaltaiselleni, tutulle - sillä koti on kuin avoin kirja, jonka rivien välitkin puhuvat.
Katsellessani ja kuunnellessani pojan rauhallista unta tajusin taas kerran, että paras oli minulta sittenkin vielä kokematta. Mikähän asia minun pitää oppia, ennen kuin olen sen arvoinen!
Entä häät Kaarina! Kun asia pitkistyy, niin se mutkistuu.

Anja

(Anja rouvan virassa 1940)