Lustig, Arnošt
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Like
Elämäkertatietoa
Tsekkiläissyntyinen Arnost Lustig (s. 1926 Prahassa) oli legenda jo eläessään.
Vuonna 1942 Lustig vietiin perheineen Theresienstadtin kautta Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille. Hänen isänsä kuoli kaasukammiossa, mutta tuleva kirjailija onnistui pakenemaan luultavasti Dachaun keskitysleirille matkaavasta junasta.
Lustigin erottaa monista keskitysleirien kauhut kokeneista kirjailijoista se, että hän on onnistunut elämää normaalia elämää sodan jälkeen. Hän on opiskellut, perustanut perheen, tehnyt mittavan uran kirjailijana ja kiertää edelleen maailmaa kertomassa kokemuksistaan ja estämässä omalta osaltaan toisen maailmansodan tapahtumien toistumista.
Arnost Lustig on työskennellyt lehtimiehenä, sotakirjeenvaihtajana Israelissa, reportterina, ohjaajana radiossa, kulttuuritoimituksen päällikkönä ja elokuvakäsikirjoittajana. Prahan kevään aikana hän emigroitui perheineen Yhdysvaltoihin. Vuodesta 1973 Lustig opetti American Universityssä Washingtonissa eurooppalaista kirjallisuutta, toisen maailmansodan historiaa kirjallisuudessa ja elokuvassa sekä luovaa kirjoittamista. Kirjallisuuden professori hän oli vuodesta 1978.
Yksi Lustigin palkituimmista ja käännetyimmistä romaaneista on vuonna 1964 ilmestynyt Rukous Katarzyna Horowitzille. Kirjan tapahtumat pohjautuvat löyhästi todellisuuteen, ja päähenkilön esikuva on luultavasti sama tyttö, jonka Tadeusz Borowski mainitsee novellikokoelmassaan Kotimme Auschwitz.
Lustigia on luonnehdittu kiteytyneiden rajatilanteiden kirjailijaksi. Henkilöt joutuvat valitsemaan, toimiako itsekkäästi ja turvata selusta vai uhrautua toisen puolesta. Lustig etsii sääliä tappajista ja julmuutta uhreista, valoa pimeästä ja toivoa epätoivosta. Lähes kaikki Lustigin teokset perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin. Varsinaisten kertomusten alta nousee esiin inhimillisen arvokkuuden tärkeys ja nöyryytyksen tuhoisuus; toivo siitä, ettei kenenkään tarvitsisi joutua valitsemaan tappamisen ja tappamatta jättämisen välillä. Vastaus siihen, miksi Lustig selviytyi kokemuksistaan ja pystyi jatkamaan elämäänsä, saattaa löytyä hänen kirjoistaan, siitä toivosta ja inhimillisestä arvokkuudesta, jota heikoinkin meistä saattaa löytää itsestään ratkaisevalla hetkellä.
Lustigille myönnettiin Franz Kafka -palkinto vuonna 2008. Hän kuoli 84-vuotiaana 28.2.2011.
(Like)
Vuonna 1942 Lustig vietiin perheineen Theresienstadtin kautta Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille. Hänen isänsä kuoli kaasukammiossa, mutta tuleva kirjailija onnistui pakenemaan luultavasti Dachaun keskitysleirille matkaavasta junasta.
Lustigin erottaa monista keskitysleirien kauhut kokeneista kirjailijoista se, että hän on onnistunut elämää normaalia elämää sodan jälkeen. Hän on opiskellut, perustanut perheen, tehnyt mittavan uran kirjailijana ja kiertää edelleen maailmaa kertomassa kokemuksistaan ja estämässä omalta osaltaan toisen maailmansodan tapahtumien toistumista.
Arnost Lustig on työskennellyt lehtimiehenä, sotakirjeenvaihtajana Israelissa, reportterina, ohjaajana radiossa, kulttuuritoimituksen päällikkönä ja elokuvakäsikirjoittajana. Prahan kevään aikana hän emigroitui perheineen Yhdysvaltoihin. Vuodesta 1973 Lustig opetti American Universityssä Washingtonissa eurooppalaista kirjallisuutta, toisen maailmansodan historiaa kirjallisuudessa ja elokuvassa sekä luovaa kirjoittamista. Kirjallisuuden professori hän oli vuodesta 1978.
Yksi Lustigin palkituimmista ja käännetyimmistä romaaneista on vuonna 1964 ilmestynyt Rukous Katarzyna Horowitzille. Kirjan tapahtumat pohjautuvat löyhästi todellisuuteen, ja päähenkilön esikuva on luultavasti sama tyttö, jonka Tadeusz Borowski mainitsee novellikokoelmassaan Kotimme Auschwitz.
Lustigia on luonnehdittu kiteytyneiden rajatilanteiden kirjailijaksi. Henkilöt joutuvat valitsemaan, toimiako itsekkäästi ja turvata selusta vai uhrautua toisen puolesta. Lustig etsii sääliä tappajista ja julmuutta uhreista, valoa pimeästä ja toivoa epätoivosta. Lähes kaikki Lustigin teokset perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin. Varsinaisten kertomusten alta nousee esiin inhimillisen arvokkuuden tärkeys ja nöyryytyksen tuhoisuus; toivo siitä, ettei kenenkään tarvitsisi joutua valitsemaan tappamisen ja tappamatta jättämisen välillä. Vastaus siihen, miksi Lustig selviytyi kokemuksistaan ja pystyi jatkamaan elämäänsä, saattaa löytyä hänen kirjoistaan, siitä toivosta ja inhimillisestä arvokkuudesta, jota heikoinkin meistä saattaa löytää itsestään ratkaisevalla hetkellä.
Lustigille myönnettiin Franz Kafka -palkinto vuonna 2008. Hän kuoli 84-vuotiaana 28.2.2011.
(Like)