Kännö, Sakari

Työpaikkoja ovat olleet:
- 1966-1973 eläinmuseon amanuenssi ym.
sijaisuuksia Turun yliopistossa
- 1970-1973 kalatalousopettaja Virolahdella
- 1973-1994 biologi Lapin vesi-ja ympäristöpiirissä
Rovaniemellä
- 1994-1999 tuomarina vesiylioikeudessa Vaasassa
- 1.11.1999 lähtien luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari,
Vaasan hallinto-oikeudessa

Sakari Kännö on naimisissa Anja-Marja Kännön kanssa
ja heillä on kolme lasta.
Harrastuksia ovat lukeminen ja kirjoittelu.

Ensimmäinen varsinainen kirjallinen työni oli elämäkertateos
tai oikeastaan dokumenttiromaani Mosku.
Tämä aihe tyrkyttäytyi tehtäväksi, kun jouduin työssäni
tekemisiin savukoskelaisten ja sodankyläläisten ihmisten kanssa.
Iltapuhteet puhuttiin legendaarisesta Moskusta, josta olin lukenut
K.M. Walleniuksen kirjoista.

Miten kirjoitan? Kirjoitan harrastuksena, työn ohessa vapaa-aikana.
Kirjoitan hitaasti, maistellen, sillä minulla ei ole ansiokirjoittajan kiirettä
eikä tuntipalkkaa tarvitse laskea.

Tähänastinen tuotantoni kuvaa Lapin ihmisiä, sikäläistä kulttuuria,
pohjoisen luontoa, alkuperäisen elämän komeutta sekä
toisaalta luonnon nopeata ja kertakaikkista häviämistä
ihmisen nykytapojen edessä.

Olkajoki on omanlaisensa kokeilu rakentaa romaani erilläänkin
toimivista novelleista. Tarinat liittyvät jokeen, mutta tarkkaan ottaen
joki ei ole koko ajan sama, se vain on maisemassa Perä-Pohjolan elementtinä.
Kirja on sikermä kertomuksia, valikoima satunnaisotoksia,
josta muodostuu kuin kuulopuheista käsitys metsäperän
elämästä ja ihmisistä.

Olen toistaiseksi ollut puhtaasti niin sanottu Lapin kirjailija.
Jatkossa en pysy entisessä aihepiirissä.

En oikein tiedä mikä olisi kotimaakuntani.
Lapsuuteni ja nuoruuteni maa on Varsinais-Suomi, Paimionjoen laakso.
Siellä olen eräällä tavalla kiinni, ja sen kolkan

Varsinaisen elämäntyöni olen tehnyt Lapissa.
Tunnen sen alueen monipuolisesti ja kokonaan.
Sen ihmisiin ja luontoon olen perusteellisimmin paneutunut.

Vaimoni on Pohjois-Karjalasta, ja siellä olen viettänyt
kesiä kolmekymmentä vuotta. Sekin maa on tullut monin
tavoin tutuksi ja rakkaaksi, ja sen luonto on tavattoman hieno.

Pohjanmaa ja pohjalaisuus on minulle tuttua kirjoista ja elokuvista,
esimerkiksi Antti Tuurin kautta. Kuitenkin Pohjanmaa tuntuu
ylivoimaisen vaikealta tutustuttavaksi, kun on yli viisi
vuosikymmentä asunut muualla.
Nykyinen työkenttäni on ammattini puolesta koko Suomi,
ja niin se tuntuu olevan muutenkin.

Mielikirjailijoitani ovat Timo K. Mukka, Väinö Linna,
Juha Seppälä, Veikko Huovinen, Jussi Lainio,
K.M. Wallenius, Milan Kundera, Mihail Bulgakov,
A. Solzenitsyn, Erno Paasilinna, Veijo Meri, Antti Tuuri...,
niitä riittää, ketään ehdotonta suosikkia ei ole,
eikä kenenkään koko tuotanto ole mielikirjallisuutta.

Suosikkielokuviani ovat Kummisetä 1-3, Maa on syntinen laulu,
Kauriinmetsästäjä, Naisen tuoksu, Sheriffi, Pohjanmaa.

Minulle on tärkeätä elävä luonto, marja- ja sienimetsät sekä toimiva
elinympäristö, mutta sitä me emme saa pitää. Sen perään on
turha edes itkeä, on vain kovetettava itsensä. Se on sääli,
kun ajatellaan kaikkea sitä henkistä kulttuuria, jonka ihminen on saanut
aikaan.