Haunia, Aarre
Tekstinäyte
Seuraavana yönä kello kolme soi Sarkan puhelin.
Soittaja oli puistossa hyökkäyksen kohteeksi joutunut nainen, joka kertoi hysteerisenä, että hänen asuntonsa ovea tiirikoitiin paraikaa auki. Hän sanoi näkevänsä ikkunastaan Yliopistonkadulle pysäköidyn mustan Mercedeksen, jolla murtautuja oli tullut.
Soittaja oli puistossa hyökkäyksen kohteeksi joutunut nainen, joka kertoi hysteerisenä, että hänen asuntonsa ovea tiirikoitiin paraikaa auki. Hän sanoi näkevänsä ikkunastaan Yliopistonkadulle pysäköidyn mustan Mercedeksen, jolla murtautuja oli tullut.
Komisario antoi nopeasti toimintaohjeensa ja vannotti naista pitämään linjaa auki. Hän juoksi nopeasti herättämään pari kerrosta alempana asuvan kaupunginrikospoliisin etsivän ja hälytti virkaveljensä puhelimesta poliisin Yliopistonkadun taloon. Samalla hän antoi radioautoja varten tiedot Mercedeksestä.
Päästyään takaisin omaan puhelimeensa hän saattoi kuulla naisen sydämen kiihkeät lyönnit, sillä tämä kurkisteli jälleen ikkunastaan ja painoi samalla kouristuksenomaisesti kuuloketta rintaansa vasten. Hetken kuluttua nainen kykeni kertomaan, että murtautuja oli jo saanut oven auki, mutta kääntynytkin eteishallista takaisin. Mies oli juossut kiireisesti autoonsa ja lähtenyt ajamaan kovaa vauhtia Kauppatorille päin.
Sarkka ilmoitti heti Mercedeksen kulkusuunnan kolmelle radioautolle välitettäviksi ja oli jo kymmentä minuuttia myöhemmin naisen luona. Tämä osoitti eteishallin lattialle pudonnutta kaulaliinaansa ja arveli salaperäisen tiirikkamiehen aikoneen kuristaa hänet sillä.
Musta Mercedes tavoitettiin muutamassa minuutissa. Sen ajajaksi osoittautui helsinkiläisen kaapelitehtaan insinööri, joka myönsi saattaneensa turkulaisen morsiamensa Yliopistonkadun taloon ja astelleensa ripeästi takaisin autoonsa, koska hänen täytyi ehtiä varhaiselle lentovuorolle Seutulaan. Kaiken vahvisti insinöörin morsian, ja molemmat vannoivat, ettei naisen oven takana ollut näkynyt ristin sieluakaan.
Seuraavana aamuna laiha nuorukainen, joka oli menettänyt kahinassa sekä asuntonsa että työpaikkansa, vapautettiin viivyttelemättä, mutta nainen ei suostunut peruuttamaan sanaakaan syytteestään. Mutkallista oikeudenkäyntiä ei kuitenkaan tullut, sillä jo viikkoa myöhemmin nainen ajoi 140:n kilometrin tuntinopeudella autonsa valtatie 8:lle pysäköidyn rekan perään ja sai surmansa silmänräpäyksessä. Hän oli ajanut ympäriinsä pakokauhun vallassa, kuvitellen jonkun seuraavan perässään ja antaen koko ajan käsittämättömiä merkkejä vastaantuleville autoilijoille.
Tutkimuksissa kävi myöhemmin ilmi, että nainen oli onnistunut kolmessa kuukaudessa laihtumaan lääkärin määräämän fenmetraliinin avulla neljätoista kiloa, mutta samalla hänestä oli tullut tämän keskushermostoa kiihottavan pillerin orja. Se oli johtanut hänet alati ahdistavien vainoamisajatusten ja kuuloharhojen valtaan.
Sillä tavalla Sarkka oli saanut tulikasteensa orastavassa huumausainekamppailussa, ja hän oli heti käsittänyt, että todella kovat koitokset tulisivat vielä eteen. Nyt ne olivat tulleet.
Komisario kohotti katseensa naisetsivään.
- Mitä te ehdotatte? hän kysyi irvistäen.
(Slussenin sissit 1973)
Päästyään takaisin omaan puhelimeensa hän saattoi kuulla naisen sydämen kiihkeät lyönnit, sillä tämä kurkisteli jälleen ikkunastaan ja painoi samalla kouristuksenomaisesti kuuloketta rintaansa vasten. Hetken kuluttua nainen kykeni kertomaan, että murtautuja oli jo saanut oven auki, mutta kääntynytkin eteishallista takaisin. Mies oli juossut kiireisesti autoonsa ja lähtenyt ajamaan kovaa vauhtia Kauppatorille päin.
Sarkka ilmoitti heti Mercedeksen kulkusuunnan kolmelle radioautolle välitettäviksi ja oli jo kymmentä minuuttia myöhemmin naisen luona. Tämä osoitti eteishallin lattialle pudonnutta kaulaliinaansa ja arveli salaperäisen tiirikkamiehen aikoneen kuristaa hänet sillä.
Musta Mercedes tavoitettiin muutamassa minuutissa. Sen ajajaksi osoittautui helsinkiläisen kaapelitehtaan insinööri, joka myönsi saattaneensa turkulaisen morsiamensa Yliopistonkadun taloon ja astelleensa ripeästi takaisin autoonsa, koska hänen täytyi ehtiä varhaiselle lentovuorolle Seutulaan. Kaiken vahvisti insinöörin morsian, ja molemmat vannoivat, ettei naisen oven takana ollut näkynyt ristin sieluakaan.
Seuraavana aamuna laiha nuorukainen, joka oli menettänyt kahinassa sekä asuntonsa että työpaikkansa, vapautettiin viivyttelemättä, mutta nainen ei suostunut peruuttamaan sanaakaan syytteestään. Mutkallista oikeudenkäyntiä ei kuitenkaan tullut, sillä jo viikkoa myöhemmin nainen ajoi 140:n kilometrin tuntinopeudella autonsa valtatie 8:lle pysäköidyn rekan perään ja sai surmansa silmänräpäyksessä. Hän oli ajanut ympäriinsä pakokauhun vallassa, kuvitellen jonkun seuraavan perässään ja antaen koko ajan käsittämättömiä merkkejä vastaantuleville autoilijoille.
Tutkimuksissa kävi myöhemmin ilmi, että nainen oli onnistunut kolmessa kuukaudessa laihtumaan lääkärin määräämän fenmetraliinin avulla neljätoista kiloa, mutta samalla hänestä oli tullut tämän keskushermostoa kiihottavan pillerin orja. Se oli johtanut hänet alati ahdistavien vainoamisajatusten ja kuuloharhojen valtaan.
Sillä tavalla Sarkka oli saanut tulikasteensa orastavassa huumausainekamppailussa, ja hän oli heti käsittänyt, että todella kovat koitokset tulisivat vielä eteen. Nyt ne olivat tulleet.
Komisario kohotti katseensa naisetsivään.
- Mitä te ehdotatte? hän kysyi irvistäen.
(Slussenin sissit 1973)