Stoor, Jarmo

Seitsemän vanhana kirjoitin isosiskon runovihkoon: Älä heitä kiveä, niin et särje ikkunaa. Siskon kaverit pitivät aforismia loistavana. En tiennyt mikä on aforismi, mutta se ei estänyt minua kirjoittamasta niitä lisää. Seuraavat yritykset eivät olleet yhtä onnistuneita, ja kirjoittaminen jäi vuosiksi. Uudelleen innostuin kirjoittamisesta seitsemännellä luokalla. Luimme koulussa Edgar Allan Poen novellin Amontillado-tynnyri. Synkästä novellista sain kipinän kirjoittaa kauhutarinoita. Tuolloin kolmetoistavuotiaana alkoivat myös tytöt kiinnostaa, muutenkin kuin lumipallomaaleina, ja kirjoitin lemmentuskissani vihkotolkulla rakkausrunoja.

Kotipuolessani Enontekiön Peltovuoman kylässä ei kirjoittamista pidetty oikeana työnä. ”Ei sole oikijjaa työtä, jos ei tule hiki tehessä”, tapasi kurttuposki kylän muori sanoa postimiehestä. ”Son semmosta hupsuttelua.”
Samaan hupsutteluun laskettiin kirjoittamisenkin kuuluvan. Kun kuusitoistavuotiaana sain jaetun ykköspalkinnon Riekko-lehden novellikilpailussa, sanoi äiti: ”Älä vain kuvittele alkavasti kirjailijaksi, ettei pietä hulluna niinko Ismoa.”
Ismo oli kausijuoppo serkkupoika, jonka kirjoittama tarina oli julkaistu joulun alla Lapin Kansassa. Siitä pitäen Ismo tituleerasi itseään kirjailijaksi.
Öisin muiden nukkuessa kirjoitin tarinoita kynä kuumana, päivisin kannoin mukana pientä ruutuvihkoa johon kirjoitin oivalluksiani. Olin saanut kirjoittamisen palon sieluuni ja varoittelut kirjoittamisen turhuudesta vain värisyttivät tärykalvoja.
Kuusitoistavuotiaana Enontekiön ainoana punkkarina, seisoin keväisen heinäpellon laidalla punainen tukka tuulessa havisten ja lausuin ääneen uhmakkaan lupauksen, että joskus minusta tulee kirjailija. Elämällä oli muutama mutka ja kanto varattuna tielleni, mutta koskaan en luopunut kirjailijahaaveistani. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin julkaistiin esikoisteokseni Kiehisiä, kirjoitettuani sen ensin seitsemäntoista kertaa uusiksi. Sama kirjoittamisen palo ajaa minua eteenpäin edelleen, ja vaikka pyrin kirjailijana ammattimaisuuteen, en halua menettää kykyä hullaantua uudesta toimivasta lauseesta. Kirjailijana ajattelen, että on sama mistä kirjoittaa, tärkeintä on miten kirjoittaa. Itseni näköisellä tekstillä voin toteuttaa niitä tehtäviä, joita ajattelen kirjallisuudella olevan: viihdyttää, lohduttaa ja antaa vertaistukea. Ja tässä järjestyksessä.

Elämäkertatietoa

Jarmo Stoor (11.4.1966) on Enontekiöltä lähtöisin oleva, nykyisin Helsingissä ja Oulussa asuva kirjailija. Suomen kirjailijaliiton jäsen Stoor on ollut vuodesta 2014. Stoorin esikoisromaani Kiehisiä julkaistiin vuonna 1999. Hänen laaja tuotantonsa sisältää romaanien lisäksi novelleja, näytelmän ja sarjakuvakäsikirjoituksen. Perinteisten kirjojen lisäksi Stoor on julkaissut kaksi täysimittaista musiikkialbumia ja useita singlejä Latistajat-yhtyeessä. Kappaleiden sanoitukset pohjautuvat hänen omiin kirjoihinsa.

Stoor valmistui ylioppilaaksi Kemin Iltalukiosta syksyllä 1989, jonka jälkeen hän opiskeli ensin Kemissä ja myöhemmin Oulussa automaatio-, tele-, ja elektroniikkateknikoksi. Stoor on työskennellyt 11 vuotta IT-alalla muun muassa Esituotanto-osaston johtajana maailman suurimmassa kännykkäantenneja valmistavassa yrityksessä.
Useat Stoorin kirjoista perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin, kuten IT-ajasta kertova Nokian varjossa -romaani, jonka Stoor kirjoitti työskenneltyään esituotanto-osaston johtajana maailman suurimmassa kännykkäantenneja valmistavassa yrityksessä. Stoor on myös opettanut ongelmalapsia pommisuojassa Kemin Takajärvellä, josta kertoo kirja Haave ihmisestä sekä saman niminen musiikkialbumi. Saksankielinen näytekäännös on romaanista Motelli, jonka Stoor kirjoitti kokemuksistaan toimittuaan neljä vuotta motelliyrittäjänä pienessä, entisen valtatien varrella sijaitsevassa motellissa.
Uusimmassa romaanissa Prässi (Into 2021) kohtaavat Stoorin kaksi suurta intohimoa, kirjoittaminen ja urheilu. Stoorin tie on kulkenut tavallisuudesta poiketen kirjailijasta urheilijaksi. Urheilemisen hän aloitti kolmannen romaanin valmistuttua rugbyllä, jossa voitti Oulun joukkueen riveissä SM-pronssia. Kilpakädenväännössä Stoor on kaksikymmentäkaksikertainen SM-mitalisti ja kaksinkertainen PM-, EM- ja MM-mitalisti. Rugbyn pelaaminen on Stoorilla jäänyt, mutta kilpakädenvääntöä hän harrastaa maajoukkuetasolla yhä edelleen.

Suomen Kirjailijaliiton jäsen olen ollut vuodesta 2014 lähtien.
Olen Oulun kirjailijaseuran perustajajäseniä ja toiminut neljä vuotta seuran hallituksessa. Olen myös Helsingin Kirjailijat ry:n sekä Lapin Kirjailijaseuran jäsen. Olen työskennellyt oululaisen kirjoittajayhdistys Huutomerkki ry:n hallituksessa ja sen julkaisemassa Hallaus-lehden toimituksessa. Nyt työskentelen helsinkiläisen Ars Longa -talon taiteilijat ry:n hallituksessa.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kirjat:

Prässi (romaani) 2021 Into Kustannus
Kalevalan maailma (Mir kalevaly) 2019 Skifija (Suomalais-venäläinen antologia. Novelli Tuonelan joen vettä on antologiassa suomeksi sekä venäjäksi.)
Jeesuksen saappaanjälki (sarjakuvaromaani) 2019 Nispero Kustannus (Sarjakuvakäsikirjoitus Stoorin käsialaa Jeesuksen saappaanjälki-kirjan pohjalta. Sarjakuvapiirrokset Harri Filppa.)

Motelli-näytelmä (näytelmä kirjamuodossa) 2018 Nispero Kustannus
Motelli uudistettu painos* (romaani) 2016 Into Kustannus
Motelli (romaani) 2015 Into Kustannus
Nokian varjossa (romaani) 2014 Nispero Kustannus
Sieluhäkki (romaani) 2013 Into Kustannus
Haave ihmisestä (romaani ja musiikkialbumi) 2013 Nispero Kustannus

Jeesuksen saappaanjälki (novellikokoelma) 2012 Nispero Kustannus
Kestävää Kehitystä (romaani) 2007 Kustannus Rajalla
Maailmanparantaja Kuikkanen (romaani) 2005 Sanasato
Sonniasemanhoitaja Kutvonen (romaani) 2001 Sanasato
Kiehisiä (romaani) 1999 Sanasato

*Olen muokannut Motellia romaanin tapahtumaympäristössä tekemäni vierailun innoittamana. Motelli-romaanista julkaistiin uudistettu pokkariversio kesällä 2016.

Julkaisuluettelo
Äänikirjat, singlet ja levyt:

Prässi-single 2021 Nispero Kustannus Sieluhäkki äänikirja (itse lukemani)
+ musiikkialbumi, musiikkianimaatio Punainen villapaita
ja Making of -materiaalia (Muistitikku) 2016 Nispero /Into Kustannus
Motelli-tuplasingle + rap-kappale* 2015 Nispero Kustannus
Sieluhäkki äänikirja (itse lukemani) + musiikkialbumi 2014 Into Kustannus
Nokian varjossa -single* 2014 Nispero Kustannus
Haave ihmisestä + musiikkialbumi (CD)* 2013 Nispero Kustannus
Jeesuksen saappaanjälki -single * 2012 Nispero Kustannus
*Kappaleet ovat ladattavissa Spotifyssä ja ITunessa sekä kuunneltavissa Youtubessa.

Muu taiteellinen toiminta

Olen lukenut Sieluhäkki-romaanin äänikirjaksi. Motelli-romaanin olen kirjoittanut näytelmäksi ja viimeisimpänä aluevaltauksena olen käsikirjoittanut sarjakuvaromaanin Jeesuksen saappaanjälki. Kuvittajana toimi Harri Filppa. Tekstejäni, lähinnä novelleja, on julkaistu monissa kulttuurilehdissä.

Esiintyvä taiteilija ja sanoittaja

Kirjoittamisen lisäksi toimin esiintyvänä taiteilijana esittämällä omiin sanoituksiin perustuvaa musiikkia. Musisoidut otteet ovat kukin itsenäisiä teoksia omalla musiikillaan ja sovituksellaan. Äänessä ja sanoissa olen minä, soittimissa ja sävelissä Heikki Hallanoro. Yhtyeemme nimi on Latistajat. Uutena aluevaltauksena olen tehnyt muitakin sanoituksia yhtyeellemme, kuten Motelliin perustuvan rap-kappaleen. Latistajat on esittänyt kappaleitaan muun muassa Helsingin kirjamessuilla Kirjakahvilassa, Korjaamolla ja erilaisissa taidetapahtumissa.

Käännökset

Helsingin kirjamessuilla 2019 julkaistussa suomalais-venäläisessä antologiassa Kalevalan maailma (Mir kalevaly) on novellini Tuonelan joen vettä suomeksi ja venäjäksi.

Kirja- ja teatteriarvosteluja

Olen kirjoittanut näytelmä- ja kirja-arvosteluja kulttuurilehti Kaltioon.

Kirjojen kustannustoimittaminen

Olen kustannustoimittanut runo-, proosa-, aforismi-, musiikki-, valokuva-, sarjakuva- sekä tietokirjoja.

Tekstinäyte

Pohjois-pohjanmaalainen mies otti ennen puukon selkäänsä kuin valitti naishuoliaan tai tervehti tuntematonta naapuria. Jurous ja vähäpuheisuus ovat jo geeneissä kotiutettu mieheen. Täällä mies veti käteen häveten tuotoksiaan, syntistä lastiaan vailla päämäärää. Sikiämistä. Pyhää fundamentaalista velvollisuutta kirmaavasta lapsikatraasta. Täällä elämän jatkuminen on itse elämää tärkeämpää. Onhan niin, että vaikka kärpänen ei voi kohtalolleen mitään, sitä seuraa kärpästen kehityksen voittamaton jatkumo. Yksilö on osa kokonaisuutta. Se on Pohjois-Pohjanmaata parhaimmillaan. Loputtomien paskavaippojen ja räkänokkarivistöjen innovaatiota. Ahdasmielisen puurtamisen harmaa hedelmä.

Täältä ponnistavat Nokiat maailmalle. Täältä lähtevät uudet keksinnöt tuulen lailla puhurina, pyrynä maailman mediametsiin. Missä kiitos. Missä hyväksyntä. Sitä ei tule. Se on miehen velvollisuus. Täällä mies ei tee mitään ilman järjellistä syytä. Hirvimetsälle mennään ampumaan. Autotalliin korjaamaan. Töihin elantoa hankkimaan, ei viihtymään. Elämään valmistautumaan kuoleman jälkeiseen elämään. Makuuhuoneeseen nukkumaan ja sukua jatkamaan. Ei runkkaamaan, ei naimaan. Vessassa ei saanut viipyä. Ruoka oli syötävä. Töissä oli pärjättävä työstä riippumatta. Mies ei itkenyt. Mies ei hävennyt, vaikkei missään noista onnistunutkaan.

Kestävää kehitystä. Sivut 78-79.