Kokkola, Ritva

Kun jokin ajatus tarinaksi tulee mieleeni, pyörittelen sitä, mietin erilaisia alkuja ja loppuja. Käyn päässäni läpi vuorosanoja ja näen tekstin silmissäni paperilla. Kun alan kirjoittaa, olen aika nopea. Ensimmäisen version kirjoitan kutakuinkin flow-menetelmällä eli kirjoitan, mitä tarinaan liittyvää mieleen tulee. Flow-menetelmästä kirjoittamiseni eroaa siinäkin mielessä, että olen kirjoittanut tarinan eri versioita päässäni. Sitten annan tekstit luettavaksi. Mieheni lukee ne miltei sitä mukaa kuin niitä kirjoitan. Valmiita, mutta usein vielä ihan työstämättömiä tekstejä lukevat myös siskoni. Viidestä sisarestani kaksi on äidinkielenopettajaa ja yksi kieltenopettaja ja kääntäjä. Myös poikani lukee mielellään käsikirjoituksiani. Joitakin tekstejä olen antanut myös eräiden ystävien lukea. Otan palautteen todesta. Muutan, karsin, korjaan, selvennän. En voisi kuvitellakaan lähettäväni käsikirjoitusta kustantajalle ilman näitä koelukijoita ja heidän kritiikkiään. Kirjoittaminen tuntuisi vaikealta, jopa mahdottomalta, ja ainakin yksinäiseltä ja turvattomalta ilman tätä lähipiirin kannustusta, kiinnostusta ja tukea.