Alanko, Anna-Liisa

Alanko opiskeli kirjoittamista Oriveden Opistossa, jotta voisi rakentaa runokokoelmasta ehjän, ja hioutuneita hänen kokoelmansa Leikkikivi ja Leskenlehti ovatkin. Rakenneperiaatteena Leikkikivessä ovat paikat, ja runot kertovat paikkoihin sitoutuneista elämyksistä ja muistoista. Lapsuus elää Leikkikivessä päivänpaisteisena. Leskenlehti on kesäinen ylistys luonnolle ja elämälle. Fyysinen ympäristö jatkuu metaforissa metafyysiseen, ja runokuvat yhdistävät taitavasti elollista ja elotonta. Alangon lyyrisessä maisemassa kivikin kuuntelee ja puhuu.

Runokokoelmissa on tiheästi viittauksia kirjallisuuteen ja taiteeseen. Runoissaan Alanko puhuu taiteen ja yhteisöllisyyden puolesta. Kirjallisuus on kokoelmissa keskustelukumppani ja peili, ja säekudelmassa on säikeitä T. S. Eliotilta, Lassi Nummelta ja monelta muulta. Runot havainnollistavat kirjallisuuden ja taiteen tehtävää kokemisen rikastuttajina.

Alangon kirja Maan korvessa sisältää muistikuvia kirjailijan lapsuudesta. Samalla se kuvaa maalaiselämää Hankasalmella 1940-luvulla.

Kirjallisuudentutkijana ja asiatekstien kirjoittajana Alanko on monialainen. Hänellä on lisensiaatintyön aiheena Lassi Nummen lyriikka, hänen väitöskirjansa selvittelee kansallisia kasvatusaatteita ja niiden näkymistä Immi Hellénin runoissa. Alanko hyödyntää Hellén-tutkimuksessa runoanalyysia, aate- ja oppihistoriaa ja kasvatustiedettä. Esille tulee runojen arvo kasvatuksessa: ne auttavat eläytymään ja opettavat vastuullisuutta – sitä, että ihminen ei elä vain itselleen. – Väitöskirjan aihepiiristä syntyi myös teos Kotiveräjällä.

Katriina Kajannes
Meriitit:
Opetusneuvos 2003

Karjala-palkinto koko perheelle 2007

Ura:
FT, taideaineiden lehtori ja yliassistentti Joensuun yliopistossa 1979-98