Kumpulainen, Harri

Merkittävää ei ole mikä on, vaan mahdollinen. Mahdollinen on äärettömyys, ja siten merkittävää on ääretön maailmankuva. Maailmankuvan rakennusaineena tärkeää on kirjallisuus kaikki, ja kvanttifysiikan gluonit. Gluonit ovat liima joka pitää hiukkaset koossa, ja kirjallisuus liima joka rakentaa mahdollisen. Älä usko matkasaarnaajaan, hän haluaa kolehtina kerätä rahasi: usko matkaan, se on. Sinä matkustat ajassa tulevaisuuteen yhdessä meidän muiden kanssa, menneisyyteen matkustaminen on mahdollista yhtä lailla. Ilman eilisen tuntemista et löydä huomista.

Kun et jaksa lukea tutki kuvataiteita, ennen kaikkea grafiikkaa. Veronica Ringbom kertoo mitä on. Grafiikka on kuvan runo, haiku ja tanka. Grafiikka koostuu viivoista, matematiikka sanoo että jokainen viiva koostuu äärettömästä määrästä pisteitä. Grafiikassa on siten äärettömyys, muinaisen kreikan apeiron.

Rakasta ääretöntä sillä se on. Älä hyljeksi sisiliskoa, hänellä on historia. Kirjoita oma historiasi äläkä sorru sisällöntuotantoon. Muista tyhjentää rakkosi. Jos olet lapsi kasva siihen suuntaan kuin sinulle sopii. Silitä kissaa. Rakasta ilman ehtoja, sillä rakkautta ei voi ansaita.

Kunnioita vain ansioiden mukaan.

Elämäkertatietoa

Syntynyt
1948 Turussa, asuu Turussa

Opinnot
sekalaiset, kesken yhä

Ammatti
toimittaja

Harrastukset
omituiset asiat: grafiikka, kvanttifysiikka, kosmologia, keskiolut, varisten suojelu

Palkinnot
2. palkinto hiihtokilpailuissa v. 1957, alle 10-vuotiaiden sarja

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Näytelmiä
Haloo haloo - multaki tuli jo! Ajankuva vuosituhannen vaihteesta. 2-näytöksinen komedia nyky-Turun murteella. Pelipeitto 2000
Pakka sekasi. Nummenmäki 1956. 2-näytöksinen komedia. Kantaesitysensi-ilta Turun Nummenmäen Työväen näyttämöllä 25.10.2003

Antologioita
Ikään kuin 2003. Yli viisikymppisten länsi- ja lounaissuomalaisten "uusien" kirjoittajien kirja. Toimitus Kari J. Kettulan kanssa. Pelipeitto 2003
Ikään kuin 2004. Yli viisikymppisten vuosiantologia. Toimitus Kari J. Kettulan kanssa. Pelipeitto 2004
Ikään kuin 2005.Yli viisikymppisten vuosiantologia. Toimitus Kari J. Kettulan kanssa. Pelipeitto 2005
Ikään kuin 2006. Yli viisikymppisten kirjoittajien vuosiantologia. Toimitus Kari J. Kettulan kanssa. Pelipeitto 2006
Ikään kuin 2007.Yli viisikymppisten kirjoittajien vuosiantologia. Toimitus Kari J. Kettulan kanssa. Turbator 2007

Muuta
Kaksi kirjaa Boris Mikojanista
Kirjallisuus- ja lyriikka-arviointeja ja -arvosteluja Ikkuna kadulle- ja Lounaisranta-Sydvästbladet -lehdissä
Outoja juttuja eri lehdissä vuodesta 1966
Iskelmäsanoituksia, myös salanimillä
Työväenliike 100 vuotta Turun Kärsämäessä. Julkaisija Turun Kärsämäen sos.dem. yhdistys. Turbator 2007
Kaksi kaupunkia, Laitila ja Somero

Musiikkiäänitteitä, nuottijulkaisuja
Sävellettyjä runoja vuodesta 1967, säveltänyt Unto Mononen. Esim. Ystäväni Gargantua, Kuumeen polte, Japanilainen iltapäivä
Uittamo-Takakirves. Äänilevy. Pelipeitto 1999
Laula vähä - lauluja Turusta. Nuottikirja. Pelipeitto 1999
Yötuuli. 12 Unto Monosen ennen julkaisematonta iskelmää. 2-osainen CD-levy. Esitys Jarmo Tinkalan studio-orkesteri ja Eino Grön. Harri Kumpulainen sanoittanut iskelmistä kuusi, levyn tuottaja. Pelipeitto/Edel Records Finland 2003
Yötuuli. Nuottivihko. Nuotit ja sanat edelliseen sekä lyhyt musiikin esittely/esipuhe-essee-mielipidekirjoitus. Pelipeitto 2003

Gargantuasta yötuuleen. Esseekirja-cd-yhdistelmä. CD:llä esiintyvät Mikko Perkoila ja Eino Grön. Pelipeitto 2005

Harri Erkin nimellä:

Science fictionia

Hokkus Pokkus Filiokkus. Novelli. Unto Mononen yhdistys 1999
Kohta me heräämme. Novelli. Kokoelmassa Yövuoro ja toisia kertomuksia. Laatusana 1994
Scifi-novelleja vuodesta 1967 eri aikakauslehdissä, viime vuosina erityisesti Portti-lehdessä
Artikkeleita science fictionista, Portti-lehdessä ym.
Pitkä jauntti : kertomuksia 1967-2007. Turbator 2007

Tekstinäyte

Matkustin New Yorkiin ja tapasin ihmisiä. He puhuivat amerikkaa ja söivät hampurilaisia, nauttivat oluesta Harlemin pienissä kuppiloissa. Kirjakaupan ikkunassa oli Che Guevaran elämäkerta, ja nidottu sarja Philip K. Dickin tuotannosta. Broadwaylla esitetään neljää eri musikaalia. Yankeesin stadion on suljettu, kentällä on miljoona litraa vettä. 57. kadulta ei löydy Nero Wolfen hiekkakivitaloa. Olenkohan väärällä kadulla?

Kölnin Gildenhausissa ihmiset syövät Gartnerplatte-annoksia ja nauttivat oluesta. Kölnissä olut, kölsch, tarjoillaan 2 desin laseissa. Kirjakaupan ikkunassa Hohe Strassella on Heinrich Böllin Die gesammelte Schweigen Doktor Murkes. Böll on kölniläinen kirjailija. Münchenissä Hofbrauhausissa olut tuodaan litran tuopeissa, ja makkarat ovat muusiannoksessa. Kulman takana kirjakauppa tarjoaa alehintaan Dürrenmattia, Heinrich Mannia ja Alistair MacLeania.

Saksassa ihmiset puhuvat saksaa. Amsterdamissa vieraalle halutaan puhua englantia. Hotel Multatulin reseptionissa myydään olutta pienistä tuopeista, ja perunakrokantteja. Portieri lukee turkiksi käännettyä Garpin maailmaa. Kulmasta alkaa punaisten lyhtyjen katu.

Ottawassa parlamenttitalon aukion laidalla olut tarjoillaan muovimukeista. Makkarat ovat ryynimakkaroita muistuttavia, sinappi tulista. Intialaissyntyinen mies lukee Margaret Atwoodia, pokkariversiota. Parlamentin aidan vierellä on kulkukissatarha, kymmeniä kissoja, ja satoja oravia. Vahtimestari ruokkii kissoja, oraville hän tarjoilee maapähkinöitä. Oravat ovat kesyjä eivätkä välitä kissoista.

Lontoon metrossa Circle Linella tummaihoinen mies mutustelee kalapiirasta, hörppää päälle Guinnesia, silmäilee Dick Francisin dekkaria. Ihmiset puhuvat arkiasioista ympärillä. Benny aikoo mennä illalla pubin tikkakisaan, vaimo marisee. Pariisissa Boulevard Haussmannin kulmalla mies juo suoraan pullosta siideriä. Taskusta pilkistää Hansmagnus Enzensbergerin saksasta käännetty valittujen runojen kokoelma. Minä syön vasemman rannan kuppilassa sisälmyssylttyä enkä ymmärrä ihmisten puheista mitään. Kassissani on Guacoldan kuivaneulatyö, Carre rouge, osoitus siitä, että grafiikka on tarpeellista.

Vilnassa vanha mies tutkii lehtikioskilla pokkaritarjontaa, ja valikoi sitten Georges Simenonia. Kioskin myyjä syö perunalastuja ja naukkailee vahvaa olutta. Yliopiston kirjastossa vanha professori kyselee vaimolta kuinka paljon viina Suomessa maksaa, ja on kauhistunut kuullessaan hinnat. Grafiikka on suomalaisissa hinnoissa, ja hyvää.

Krakowassa olut on tummaa, ja krakowanmakkara. Kirjojen kansitekstejä en ymmärrä. Vanhat ihmiset puhuvat kanssani saksaa. Auschwitzissa minua alkaa itkettää.

Pietarissa taidegallerian myyjä jauhaa purukumia. Ostan grafiikanlehden, myyjä tarjoaa Baltika-olutta, sylkee purukumin roskakoriin ja ottaa itsekin oluen. Puhumme englantia. Tallinnassa Harris puhuu minulle suomea kun syömme sprotteja ja perunasalaattia. Olut on suomalaisten omistaman panimon valmistamaa. Viimeksi Harris on lukenut Harri Raitista, sillä meillä kolmella on melkein sama etunimi, ja Harrin kirja kertoo virolaisista.

Jokaiselle meistä riittävät toiset ihmiset, kirjat ja makkara. Ihmettelemme miksi taas on aloitettava sota, kun lukemattomia kirjoja on niin paljon vielä.