Kettunen, Matti

Motto: "Sähköisten virikkeiden vastapainoksi on hyvä opetella
yksinäisyyden sietokykyä vaikka erätulilla"

Esikoisteos Aavesoutajat ilmestyi vuonna 1980. Julkaistuja kirjoja 14. Suurin osa luontoa, eränkäyntiä ja kalastusta käsitteleviä kertomuskokoelmia. Koko perheen erähenkiset harrastukset auttavat positiivisesti kirjoitustyössä.

Pohjois-Karjala, Kainuu, Lappi, missä erityisesti Tenojoki ovat olleet keskeisillä sijoilla tuotannossani. Kirjojeni joukkoon mahtuu myös tietoteoksia, mm. Lohiyö Tenolla - lohensoutajan opas (2000) sekä ehkä omasta mielestäni onnistunein kirja Pielisjoen lohensoutajat, jossa käsitellään kadonnutta kalastusperinnettä. Kirjoitustyön lisäksi olen ollut monessa mukana: mm. Ukrin puheenjohtajana, Suomen Urheilukalastajainliiton hallituksessa, Joensuun Perhokalastajien puheenjohtajana sekä salibandyn tukijoukoissa - jopa huoltajana ja joukkueen johtajana. Saavuttamani titteli: "YKSINkertainen Suomen mestari".

MAKUASIOITA:

Taide-elämys

1. Alle kouluikäisenä olimme Joensuussa ja äitini kanssa kävimme kirjakaupassa torin varrella ja minulle ostettiin sieltä ihka oma kirja
2. Luin Veikko Haakanan, Matti Kokkosen ymv. poikakirjoja kyläkirjaston hyllystä lainattuna heti opittuani lukemaan
3. Savonlinnan oopperajuhlien tunnelma
4. Suomalaisen kultakauden taide missä vain

Fiktiivinen henkilö vaikkapa Moskun kaltainen jäpikkä Lapin erämaissa tai taitava perhonsitoja Tenojoen varrella

Mieluisia paikkoja on paljon, mutta se hetki, kun Tenon suurlohi on juuri ottanut sille tarjottuun vieheeseen on aina unohtumaton. Kapeassa ja matalalaitaisessa Tenon veneessä lohen väsyttely on jotain...?

Historiallinen aikakausi on 0 vuoden seutu. Sinne jos voisi aikamatkata. Saattaisi koko nykyisen uskontomme juuret muuttua kokonaan toisenlaisiksi.

Ärsyttää nykyinen maaseutu-kaupunki, EU-Suomi vastakkainasettelu ja asioiden katsominen liian kaukaa. Joensuun seutu ja Itä-Suomi ovat muutakin kuin reservaatti susille ja karhuille.

Elämäkertatietoa

Syntynyt 1954 Helsingissä
Asuinpaikka vuodesta 1956 Rääkkylä, vuodesta 1969 Joensuu

Ylioppilas 1972, luokanopettaja 1976,
FM 1978

Nykyisin luokanopettajana Karsikon koulussa

Perhesuhteet:
Äiti kansakoulunopettaja Anja o.s. Vainio, isä autoilija Antti Kettunen. Vaimo Iiris o.s. Kinnunen. Pojat Kalle s. 1976, Timo s. 1983

Meriitit:
Suomen kirjailijaliitto ry:n jäsen
Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen

Palkinnot:
Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin
Vuoden kynä -palkinto 1993

Kariston Säätiön tunnustuspalkinto 2006

Harrastukset:
Harrastuksia on läjäpäin: metsästyksestä ja kalastuksesta valokuvaukseen, järjestötoimintaan, lukemiseen ja wanhojen uistinten keräilyyn.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kirjoittanut tietoteoksia:

-Arma Fennica - Suomen eräkirjat ja eräaiheiset julkaisut (Timo Hyytisen kanssa). Arma Fennica Oy 1991
-Eräpäiväkirja. (Markku Halosen kanssa) 1997
-Lohiyö Tenolla - lohensoutajan opas. Karisto 2000
-Pielisjoen lohensoutajat. Karisto 2004

-Ruunaan perhokalastusopas. Metsähallitus 1998
-Luontoretkelle Karjalan kunnaille - kohdeopas Keski-Karjalaan ja naapuriin. (Markku Halosen kanssa). Keski-Karjalan luonto 2005
-Avustajana Suomen tietojen osalta mm. teoksessa Fred Buller: The Domesday book of Giant Salmon - a Records of the largest Atlantic Salmon ever caught. Constable 2007
-Uistinmestarien sormenjälkiä. Karisto 2011
-Mökkikalastajan käsikirja. Karisto 2013
-----
Satoja pakinoita, artikkeleita, novelleja eri sanoma- aikakauslehdissä, tekstejä mm. peruskoulun lukukirjassa sekä toimitteita.

Tekstit kokoomateoksissa:

-Eränkävijä. Otava 1970
-Eränkävijä. (Toim. Mauri Soikkanen) Otava 1981
-Eränkävijä. (Toim. Mauri Soikkanen) Otava 1982
-Rinki : 12 novellia. (Toim. Matti Kettunen ym.) Ukri 1983
-Eränkävijä. (Toim. Mauri Soikkanen) Otava 1983
-Erätulilta. (Toim. Matti Kettunen) Kirjapaino Oy Maakunta - Karjalan maa 1984
-Eränkävijä. (Toim. Mauri Soikkanen) Otava 1984
-Eränkävijä. (Toim. Mauri Soikkanen) Otava 1985
-Erämaailma 1985-1986. Karisto 1985
-Erämiesten matkassa. (Toim. Mauri Soikkanen) Otava 1987
-Eränkävijä. (Toim. Mauri Soikkanen ja Jussi Soikkanen) Otava 1991
-Eräjuttuja. (Toim. Juha Iisak Koivisto) WSOY 1998
-Erämaailman vuosikymmenet. (Toim. Tuomas Kares) Karisto 2000
-Eränkävijä. (Toim. Mauri Soikkanen ja Jussi Soikkanen) Otava 2000
-Lastuja. (Toim. Kanerva Tuominen) Ukri 2011

Kirjoituksia ja novelleja Erämaailma-julkaisussa vuosittain vuodesta 1978 lähtien.

Tekstinäyte

Soutamisen jännitys näkyi miehen otteissa. Kalapaikat eivät olleet vähääkään tuttuja, joten kaikki oli opeteltava alusta. Ainoa kiintopiste oli uittoarkun takana virran reunassa möyrähtänyt kala, jota Veikko tavoitteli soutaessaan viistosti joen poikki. Varovasti hän antoi veneen laskeutua uittoarkun kupeeseen. Siinä miltei venettä paikallaan pitäen lohensoutaja koetti ärsyttää Pielisjoen tummassa vedessä majailevaa kalaa ottamaan tarjottuun lohilusikkaan. Odotettua tärppiä ei kuulunutkaan, ja hienoinen pettymys valtasi jo mielen.

Soutuaika venyi jo useampaan tuntiin, ja varjot pitenivät sitä mukaa kun aurinko laskeutui Pielisjoen länsipuolen mäntykankaiden puiden latvojen tasalle, pian niiden taakse. Vene oli laskeutunut reilusti uittoarkun alapuolelle ja kiertynyt keskivirralle. Pieni osa Mönnin lossivirtaa oli iltapäivän ja illan aikana haravoitu, ja kun kalamies oli jo miltei valmiina lähtemään kotimatkalle, bambuvavan pää ensin hieman värähti ja painui jonkin näkymättömän vastuksen vetämänä mutkalle. Lohirulla sirahteli ja laski pienin nykäyksin siimaa. Pohja se ei ollut, eikä mikään hako tai veden alainen kasvirykelmä.
- Lohi! Se otti...!
Nyt ei ollut aikaa kuunnella lossivaijerien nitinää tai virran soljuvaa virettä. Koko huomio kiinnittyi nyt kelaan, vapaan ja siimaan, jonka päässä kala tempoili ja syöksyili lohilusikan koukut tiukasti suupielessään.
Vene ajelehti alavirtaan, vapa taipui kaarelle, oikeni välillä ja taipui jälleen, samalla tavalla kuin sen on tapana taipua tällaisessa tilanteessa, mutta tällä kretaa vavan taipumisessa ja lohirullan sirinässä oli jotain erilaista ja uutta. Siinä oli mukana uusi sävel, uuden alku. Siinä kuuluivat hiljaisina ja tunnistamattomina Pielisjoen lohensoudun ensisävelet.

[Pielisjoen lohensoutajat. Karisto 2004, s. 40-41]