Tahvanainen, Kari

Motto: "Alussa oli sana"

Kun olen miettinyt kirjailijantyötäni, mikä siihen antaa voimaa ja millä sanastolla luon maailmaa, huomaan olevani kiitollisuuden velassa siitä ennen kaikkea rikkaalle lapsuudelleni ja nuoruudelleni.

Olen syntynyt ja kasvanut maalla, pienellä maatilalla metsien ja vaarojen keskellä, rakentanut havumajoja, kuvitellut pimeään metsään ja aitan sillan alle maahisia ja haltijoita, kirjoittanut kummitusjuttuja, ahminut kirjallisuutta. Sellainen elämänrikkaus on korvaamatonta, se on pysyvä aarre kuten toinen ihminen, pysyvämpää kuin mikään raha tai omaisuus.

Miksi kirjoitan? Voitko kyllästyä auringonnousuihin? Jotain samaa on kirjoittamisen, sanan kiehtovuudessa. Sana on kauneus ja mysteeri kuin luonto, ikuisesti tavoittamaton täydellinen muoto, jota voi lähestyä ja jonka ympärillä kiertää kuin planeetta aurinkoa.

Kirjoitan lähinnä lyhyttä proosaa ja lyriikkaa, romaani on uusin haasteeni. Tyylikseni on muotoutunut jotensakin postmoderni, katkelmallinen ja mielikuviin perustuva maalaileva sanan käyttö. Koen sen omimmakseni.

Runo on maalaus, sanalliset siveltimenvedot luovat kuvan josta lukija voi nauttia omalla tavallaan ja oman elämänsä kautta. Antaa mielikuvituksensa lentää kesäpäivän perhosena aurinkoisen niityn yllä tai lintuna myrskyn kourissa. Proosateksti on mielen vaellus, kirjailijan luomus, jolle haluan ottaa lukijani mukaan, sanasivellin kädessäni. Proosan kirjoittamisessa kiehtovaa on itse asioiden luominen, jolloin kieli on mielestäni enemmän työväline, ilmaisuväline.

Joensuussa mielikirjapäivänä 2007

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka: Joensuu vuodesta 1975
Perhesuhteet:
Vanhemmat enolaisia maanviljelijöitä. Isä Veikko, äiti Katri o.s. Varis

Ura:

Yo Joensuun lyseon lukio

YTM, tohtoriopiskelija Joensuun yliopistossa
(erikoisalana kulttuuripolitiikka)

Leipätyö Joensuun yliopistossa.
Kirjailijatyön lisäksi mm. metsä- ja maataloustöitä ja nuorisotyötä. Lisäksi kesäteatterissa, kulttuuritilaisuuksien juontajana, kirjoittajaryhmien vetäjänä,
radiotoimittajana, rockfestivaalien järjestäjänä

Meriitit:

Suomen sanautopisti 2000 (Lehtolinnan taukoluostari, Liperi)

Urbaaneja juhannusloitsuja ja -taikoja -kirjoituskilpailun palkittu 2000 (Hämeen taidetoimikunta)

Uusi vuosituhat - toiveet ja uhat -kirjoituskilpailun voittaja 1997

P-K:n kirjailijayhdistys Ukrin jäsen,
varapj. 1997-2003, 2008-, pj. 2004-2007

Suomen kirjailijaliitto ry:n jäsen

Suomen arvostelijain liiton jäsen

Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiilan jäsen

P-K:n paikallisradio Radio Rexin kirjallisuus-
ohjelman toimittajana vuodesta 1996

Joensuulaisen kirjoittajaryhmä
Noljakan hirviporukan jäsen 1994-1998

Joensuun vapaaopiston Utopia-kirjoittajaryhmän jäsen 1988-1996

Suomen Maakuntakirjailijat ry:n pj. 2007-

Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan hallituksen varajäsen 2004, 2006, 2009

Joensuun kirjallisuustapahtuman työryhmän pysyvä jäsen 2008-

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstit kokoomateoksissa:

Silmuja. Utopia ryhmä, Joensuun vapaaopisto 1988

Koskikatu 10. Utopia-ryhmä, Joensuun vapaaopisto 1989

Idän villit : surnaalin kirjallinen erikoisnumero. Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikunta 1989

Herätyskurkku. Utopia-ryhmä, Joensuun vapaaopisto 1990

Kahdeksan minuuttia aurinkoon : Ukri ry. 35 vuotta. (Toim. Jouko Lehtonen) Ukri 1991

Tästä pisteestä. Joensuun vapaaopisto 1991

Sydämeni laulu : Suuri runoantologia 4. Gummerus 1993

Lento 112. Utopia-ryhmä, Joensuun vapaaopisto 1993

Outopiano. Utopia-ryhmä, Joensuun vapaaopisto 1994

Salametsästyspassi. Noljakan hirviporukka 1995

Ahavahymyä : yhtähyytä. Utopia ryhmä, Joensuun vapaaopisto 1995

Mie tulikärpänen. (Toim. Pasi Hirvonen ym.) Ukri 1996

Infarkti apassi. Noljakan hirviporukka 1996

Passionhedelmä. Noljakan hirviporukka 1996

Koiran unta. Utopia-ryhmä, Joensuun vapaaopisto 1996

Kompassi. Noljakan hirvoporukka 1997

Jäniksen passi. Noljakan hirviporukka 1997

Uusi vuosituhat : toiveet ja uhat. (Toim. Nora Schuurman) Tsl:n Joensuun seudun opintojärjestö 1997

Diplomaattipassi. Noljakan hirviporukka 1998

Jokisappi : Viidestoista antologia. (Toim. Pasi Hirvonen) Ukri 1998

Väärennetty passi. Noljakan hirviporukka 1998

Ukrilahja. (Toim. Kirsi Komulainen) Ukri 2002

Huhtipyhinä, marrassunnuntaina. Ukri 2004

Toinen. Ukri 2005

Kuusikko : Marrasryhmän antologia. Ukri 2005

Kielen Kärjessä : Ukri 1956 – 2006. (Toim. Kari Tahvanainen) Ukri 2006

MUU TUOTANTO:

CD-Levy:
Tähtihoudini / laulu, piano ja sävellykset (ellei toisin mainittu) Samuli Moilanen; teksti ja tekstinluku Kari Tahvanainen. The LittleBigMusic 2011.

Tietoteos:
Kirjana kämmenellä : kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilla. Kustannuskynnys 2010.

Toimittanut mm. antologian Sotilaiden lapsia sekä historiikin PK Numis toimii : raha kiehtoo : Pohjois-Karjalan Numismaatikot 1971-2020.

Tekstinäyte

Harmaa Nike-pipo lojui nojatuolin selkänojalla, johon mummo oli sen pistänut aikansa tutkiskeltuaan ja siliteltyään. Mummo puheli sohvapöydän toiselta puolelta kuin itsekseen, hiukan mumisevalla tavallaan. Pisti väliin sokeripalan huuliensa väiin ja ryysti sen läpi kahvia teevadilta. Santeri ahtoi paksua kakkupalaa suuhunsa, hörppäsi välillä kahviaan. Hän ei voinut olla vilkuilematta kummeksuen äsken löytynyttä hiukan risaista pipoaan.

- Se Konosen Annahan se katos sinne suolle sillon sota-ajan jäläkeen. Mie muistan sen hyvin, olttiin kasvinkumppaneita. Sinne Iiksensuollehan se sano mänevänsä lakan suppuja kahtelemaan. Jotta tulisiko hyvä lakkavuos. Käytiin Ilosaaressa istuksimassa niillä rantakivillä, sinä päivänä, me tytönhupakot. Sitä pitkään ehtivät, vain eivät löytännä. Pyörä ol siinä männyn juurella. Se ol kuuma kesä, ja ne tulet välähteli suolla syyskuussa. Ol se kumma.
Santeri haukotteli. Yöunet olivat sotkeutuneet sen kumman tulen takia. Aamuyöllä hän oli herännyt ullakkohuoneessaan kummaan loisteeseen, joka kajasti ikkunasta avoimien verhojen lomasta. Syysyö oli hämärä, mutta täysikuu ja tähdet valaisivat suolle päin. Suolta kajasti väreilevää valoa, sinne oli matkaa peltojen yli jotain puolisen kilometriä. Vihertävänä ja vaaleana hypähtelevä utuinen liekki leijaili ylös alas suonlaitaa kuin tanssien. Mutta uni veti luolaansa. - Tuolleenhan se hyppeli sillon kerran kun mie olin pieni, vain ei noin isona, hän oli ajatellut ennen nukahtamistaan. - Kumma ettei se sillonkaan yhtään pelottanut.

[Erasmus. Ilias 2003, s. 75-76, novellista Suo-Anna]