Mäkelä, Juhani

Elettiin toukokuun loppupuolta. Taivas oli selkeä, ja laskevan auringon säteet kultasivat mäntyjen kyljet. Meri kimalteli tyynenä. Kauempana merellä uiskenteli rauhallisesti kyhmyjoutsen.
Olin tullut saarelle edellisenä iltana. Laittelin mökkiä kesäkuntoon. Vaimoni joutui jäämään kaupunkiin töiden takia. Ajattelin viipyä täällä muutaman päivän, kalastella ja puuhailla kaikessa rauhassa.
Reiska jatkoi haukkumistaan. Lähdimme rantaan. Vähitellen koiran ärhentely muuttui uikutukseksi, ja se jäi makaamaan maahan, kun minä kävelin vaatimattomalle laiturille, johon pieni perämoottoriveneeni oli kiinnitetty.
Laituria lähestyi vedessä hitaasti kummallinen alus. Se oli pallon muotoinen ja läpimitaltaan ehkä pari metriä. Se oli jotain kiiltävää metallia. Siitä sojotti lukuisia antenneja.
Se kolahti laituria vasten ja pysähtyi siihen.
Laitteen päältä aukeni luukku ja sisältä kömpi esiin vihreä olio, joka hypähti kevyesti laiturille. Se oli noin puolen metrin pituinen ja muistutti hieman ihmistä. Sillä oli kokoonsa nähden hyvin suuret silmät ja päässä ikään kuin lautasantenneja. Ne liikkuivat edestakaisin. Se ei mielestäni näyttänyt kovinkaan kauniilta: kädet olivat luonnottoman pitkät ja jalat liian lyhyet. Arvelin, että se oli varmaan humanoidi.
Vieras avasi hyvin pienen suunsa ja sanoi kimeällä äänellä:
- Oletteko te johtaja?
Hämmästyin, kun ymmärsin sen puhetta, sillä olin luullut sitä ulkomaalaiseksi. Niinpä kysyin:
- Puhutteko te tosiaan suomea?
Se sanoi hieman närkästyneenä:
- Tämähän on lingua universumia, jota kaikki ymmärtävät ja jonka taitajat ymmärtävät kaikkia kieliä. Mutta en minä tullut tänne puhumaan filologiasta, vaan kysymään, oletteko te johtaja.
- Minkä johtaja? Tämän saarenko?
- Ei kun maapallon tietenkin, sanoi olio.
- No, en taatusti ole. Työssäkään en ole koskaan päässyt edes osastopäälliköksi.
- Onko tuo sitten maapallon johtaja? kysyi olio osoittaen luonnottoman pitkällä kädellään arviolta kymmenen metrin päässä hiljaa uikuttavaa koiraani Reiskaa.
- Haha, johtaja? Koirako? Hei kuulkaa, en minä edes tiedä, onko maapallolla varsinaista johtajaa. En usko, että YK:n pääsihteeri on oikeastaan maapallon johtaja. Käytännössä Yhdysvaltain presidentti taitaa olla suurin pomo, mutta...
Olio keskeytti minut sanoen:
- No hyvä on. Te olette tästä lähtien maapallon johtaja.
- Minäkö?
- Niin, niin te juuri. Joku siihen tehtävään on nimitettävä, eikä minulla ole aikaa kierrellä etsimässä pätevintä. Te olette sopivin, koska satuitte olemaan paikalla.
- Kuka te olette?
- Minä olen Maailmankaikkeuden Hallitsijan erikoislähettiläs. Olen saanut tehtäväkseni katsastaa syrjäisiä aurinkokuntia ja tutkia, onko niissä elämää. Jos on, niihin on järjestettävä kunnon hallinto. Maapallon tilanne näyttää aika sekavalta. Nyt kun teidät on nimitetty sen johtajaksi, teidän on luotava tänne yhtenäinen ja hyvin toimiva hallitusjärjestelmä ja muutenkin saatettava asiat järkevälle ja rauhanomaiselle tolalle. Teillä on täydet valtuudet.
- Mutta miten muut ihmiset tietävät, että minä olen maapallon johtaja? Ihmiset ovat aika epäluuloisia.
- Ai niin, hyvä kun muistutitte, sanoi olento. Hän hypähti avoimesta luukusta kummalliseen pyöreään alukseensa ja palasi sieltä pian kädessään jokin esine. Hän ojensi sen minulle sanoen:
- Tässä on valtuutuksenne.
Se oli muovinen kortti, samantapainen kuin kela- tai pankkikortti. Siinä luki lingua universumiksi, jota minäkin ymmärsin:

Tämän kortin haltija on maapallon johtaja.
Hänellä on täydet valtuudet ja kaikkien on
toteltava häntä.
Maailmankaikkeuden Hallitsija


Vuoden 2000 käsikirja, 1999