Matilainen, Jussi
Elämäkertatietoa
Kirjailijantyöstä
"Minut singautti kirjailijan radalle työttömäksi jääminen ja sitä seurannut hassu tapahtuma tilapäistöissä loppuvuonna 1997. Sen pohjalta oli kerta kaikkiaan pakko kirjoittaa romaani. 1990-luvulla taito ei kuitenkaan vielä riittänyt – silloista 386-liuskaista käsikirjoitusta silmäillessä puna tahtoo kohota poskille, mutta eiköhän joskus taito riitä senkin pohjaidean saattamiseen hallitusti kansiin.
Toisaalta ilman tuota sattumustakin olisin ennemmin tai myöhemmin päätynyt kirjailijaksi ilmoittamaan eriävän mielipiteeni nykymenoon. Minusta viimeisen neljännesvuosisadan ajan elämän laatu Suomessa on hitaasti mutta jatkuvasti heikentynyt – riippumatta siitä, mitkä puolueet kulloinkin ovat hallitusvastuussa. Toki näen kehitystä tapahtuneen niin teknisesti kuin muutenkin, mutta minusta meillä on väärät elämänlaatumittarit. Olen tietysti jäävi ottamaan kantaa, kuka on oikeassa, mutta komediaahan siitä herkästi syntyy, kun näen maailman kovin eri tavoin kuin tyypillinen päättäjä omine tunnuslukuineen. Huumorin avulla piikki on mahdollista lyödä syvemmälle asioihin, sen sijaan todellisia ihmisiä kohtaan pyrin armolliseen lempeyteen, koska näen esimerkiksi vallankäyttäjien työn nykymaailmassa kaikkea muuta kuin helppona.
Minulla on ollut nuoresta pitäen myös se kaunokirjailijalle tarpeellinen ominaisuus, etten yleensä välitä selittää asioita puhki – ihmiset ymmärtävät tai ovat ymmärtämättä. Hienoimmat hetket kirjailijana taitavat syntyä niistä kohtaamisista, jolloin ollaan luontevasti samalla aaltopituudella ja yhteisymmärrys syntyy vähin sanoin. Sama pätee myös muuhun elämään. Näitä vastauksia pohtiessani törmäsin juuri ihmiseen, joka ymmärsi kokemuspohjansa ansiosta selittämättä tyrninpoiminnan filosofiaa ja siten minua."
Jotain omakohtaista, lempikirjanne, mielisäveltäjänne, suosikkielokuvanne, mikä teille on elämässä tärkeintä…
"Voisin luetella pitkän litanian erityyppisiä lempikirjoja ja mielisäveltäjiä, mutta tyydyn tässä lyhyeen vastaukseen: Seitsemän veljestä & Jean Sibelius.
Elokuvista minuun teki lähtemättömän vaikutuksen jo paljon ennen kirjailijanurani alkua Paul Newmanin velmu ja vetovoimainen olemus, ja luulenpa hänelle kirjoitettujen roolien heijastuneen myös omiin teksteihini. ”Nostan käärmettä hännästä, pomo”, kuului hänen repliikkinsä elokuvassa Lannistumaton Luke. Silti nostan suosikkielokuvakseni Newmanin tähdittämän Puhalluksen, jonka loppuratkaisu onnistui yllättämään minut yhtä täydellisesti kuin Agatha Christien loppuratkaisu Esiripussa.
Terveys on tavattoman tärkeä asia, jota yleensä osaamme arvostaa vasta sen vähintään horjuessa. Kuitenkin jonakin päivänä terveys vääjäämättä loppuu, ja jäljelle jäävät muut asiat. Vastaan, että kaikkein tärkeintä on antaa ja saada anteeksi. Mieleeni palaa elävästi noin vuonna 2001 lukemani 12-vuotiaan kirjoittama syvällinen satu asian tiimoilta."
Jussi Matilainen on sanataideohjaaja, joka on ollut Pohjanmaan Kirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2001, hallitusvastuussa 2005, Suomen Sanataideopetusseuran jäsen vuodesta 2006 ja Suomen nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2009. Hän on myös ollut Jurvan Urheiljat ry:n yu-jaoston jäsen n. 1984 – 85 ja Nurmon seurakunnan parisuhdetyön suunnitteluryhmän jäsen 2003 - 06. Harrastuksena hiihto, juoksu, pelit ja kulttuuri.
"Minut singautti kirjailijan radalle työttömäksi jääminen ja sitä seurannut hassu tapahtuma tilapäistöissä loppuvuonna 1997. Sen pohjalta oli kerta kaikkiaan pakko kirjoittaa romaani. 1990-luvulla taito ei kuitenkaan vielä riittänyt – silloista 386-liuskaista käsikirjoitusta silmäillessä puna tahtoo kohota poskille, mutta eiköhän joskus taito riitä senkin pohjaidean saattamiseen hallitusti kansiin.
Toisaalta ilman tuota sattumustakin olisin ennemmin tai myöhemmin päätynyt kirjailijaksi ilmoittamaan eriävän mielipiteeni nykymenoon. Minusta viimeisen neljännesvuosisadan ajan elämän laatu Suomessa on hitaasti mutta jatkuvasti heikentynyt – riippumatta siitä, mitkä puolueet kulloinkin ovat hallitusvastuussa. Toki näen kehitystä tapahtuneen niin teknisesti kuin muutenkin, mutta minusta meillä on väärät elämänlaatumittarit. Olen tietysti jäävi ottamaan kantaa, kuka on oikeassa, mutta komediaahan siitä herkästi syntyy, kun näen maailman kovin eri tavoin kuin tyypillinen päättäjä omine tunnuslukuineen. Huumorin avulla piikki on mahdollista lyödä syvemmälle asioihin, sen sijaan todellisia ihmisiä kohtaan pyrin armolliseen lempeyteen, koska näen esimerkiksi vallankäyttäjien työn nykymaailmassa kaikkea muuta kuin helppona.
Minulla on ollut nuoresta pitäen myös se kaunokirjailijalle tarpeellinen ominaisuus, etten yleensä välitä selittää asioita puhki – ihmiset ymmärtävät tai ovat ymmärtämättä. Hienoimmat hetket kirjailijana taitavat syntyä niistä kohtaamisista, jolloin ollaan luontevasti samalla aaltopituudella ja yhteisymmärrys syntyy vähin sanoin. Sama pätee myös muuhun elämään. Näitä vastauksia pohtiessani törmäsin juuri ihmiseen, joka ymmärsi kokemuspohjansa ansiosta selittämättä tyrninpoiminnan filosofiaa ja siten minua."
Jotain omakohtaista, lempikirjanne, mielisäveltäjänne, suosikkielokuvanne, mikä teille on elämässä tärkeintä…
"Voisin luetella pitkän litanian erityyppisiä lempikirjoja ja mielisäveltäjiä, mutta tyydyn tässä lyhyeen vastaukseen: Seitsemän veljestä & Jean Sibelius.
Elokuvista minuun teki lähtemättömän vaikutuksen jo paljon ennen kirjailijanurani alkua Paul Newmanin velmu ja vetovoimainen olemus, ja luulenpa hänelle kirjoitettujen roolien heijastuneen myös omiin teksteihini. ”Nostan käärmettä hännästä, pomo”, kuului hänen repliikkinsä elokuvassa Lannistumaton Luke. Silti nostan suosikkielokuvakseni Newmanin tähdittämän Puhalluksen, jonka loppuratkaisu onnistui yllättämään minut yhtä täydellisesti kuin Agatha Christien loppuratkaisu Esiripussa.
Terveys on tavattoman tärkeä asia, jota yleensä osaamme arvostaa vasta sen vähintään horjuessa. Kuitenkin jonakin päivänä terveys vääjäämättä loppuu, ja jäljelle jäävät muut asiat. Vastaan, että kaikkein tärkeintä on antaa ja saada anteeksi. Mieleeni palaa elävästi noin vuonna 2001 lukemani 12-vuotiaan kirjoittama syvällinen satu asian tiimoilta."
Jussi Matilainen on sanataideohjaaja, joka on ollut Pohjanmaan Kirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2001, hallitusvastuussa 2005, Suomen Sanataideopetusseuran jäsen vuodesta 2006 ja Suomen nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2009. Hän on myös ollut Jurvan Urheiljat ry:n yu-jaoston jäsen n. 1984 – 85 ja Nurmon seurakunnan parisuhdetyön suunnitteluryhmän jäsen 2003 - 06. Harrastuksena hiihto, juoksu, pelit ja kulttuuri.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kaupallisista asiantuntijateksteistäni mainittakoon Myyntineuvoja-lehdessä 8/1992 julkaistu Monta tapaa hinnoitella. Kirjoittamista kommentoivista teksteistäni merkittävin lienee Länsi-Suomen läänin taidetoimikuntien ylläpitämässä Rihmastossa 1.3.2007 julkaistu essee Sähköisillä kirjoittajapiireillä on tulevaisuus, ks. http://www.rihmasto.net/esseet/jussi_matilainen.htm.
Tekstinäyte
Lounaalla rikoskomisario Sallanmaan silmät juuttuivat katsomaan Lakeuden ristin tornin kärsinyttä julkikuvaa. Vaikka hänellä oli seuranaan Sari Nukala, katse tapitti karissutta rappausta ja tiilenkokoisia tummia aukkoja Alvar Aallon suunnittelemassa luomuksessa. Kun työ toi komisarion eteen vaikeita asioita, hän tapasi ahdingossaan lähteä työhuoneestaan tuijottamaan tornia. Huolimatta lukuisista korjauksista mustat läikät ilmaantuivat kiusaksi tornin julkisivuihin. Kaiketi kevättalven suuret lämpötilavaihtelut saivat tiilet poksahtelemaan eikä ilmiölle toistaiseksi mahdettu mitään.
Heikki Sallanmaa menestyi aikoinaan mainiosti koulussa. Matematiikasta hän sai aina todistukseensa täyden kympin. Hänen odotettiin jatkavan matematiikan opintoja yliopistossa, mutta sinne hän ei tahtonut. Entä jos en osaisikaan jotakin laskua, nuoren Heikin ajatus juoksi. Kaikki piti ajatella täydellisyyden kautta, ja jos siitä jäi jotakin puuttumaan, se rinnastui nollaan tai ainakin oli pahasta. Etenkin tämä päti omaan työhön rikospoliisina.
(Pakko pärjätä, s. 125 - 126)
(Pakko pärjätä, s. 125 - 126)
Lähteitä ja viittauksia