Hämäläinen, Karo

Kun en osaa kuvitella, mikä minussa kiinnostaisi, luotan aitoon kiinnostukseen. Alla poimintoja minulle sähköpostitse tulleista kysymyksistä ja vastauksistani niihin.

> Onko sulla lempiruokaa ja -juomaa?
Lihaperunasoselaatikko on aika hyvää. Lempijuoma on PepsiMax.

> Mikä on lempivärisi?
Oranssi, keltainen ja vihreä. Vähän tilanteen mukaan.

> Tykkääkkö harmonikkamusiikista?
No jaa, olen ollut musiikkiluokalla ala-asteen kolmosesta alkaen (ja lukiossa painostettu musiikki), joten olen oppinut kaikkiruokaiseksi. Ei ole yhtään harmonikkalevyä hyllyssä. Varsinaisesti kuuntelen vain kotimaista pop/rockia, kansainvälistä klassista musiikkia (erityisesti venäläinen nationalismi kuten Tsaikovski, Prokofjeff, Musorgski jne.) ja Beatlesia ja ABBAa.

> Mikä on sinun oma suosikkikirjasi? Miksi?
Ihailen suunnattomasti Günther Grassin Kampelaa. Se on kaikin puolin upea teos. Loistava rakenne ja syvällinen sisältö.
Kampela vetoaa voimakkaasti älyyn, järkeen, ja itsekin olen enemmän järki- kuin tunneihminen, myös kirjallisuudessa. Syviin tarinoihin on valtaisaa upota, mutta suurimmat elämykset saan sellaisista kirjoista, joissa murenevat yksilöiden lisäksi maailmankatsomukset, maailmat. Sellaisia kirjoja haluan itsekin kirjoittaa.
Kotimaisista nykykirjailijoista suosikkini on Hannu Raittila.

> Sinut tunnetaan julkisuudessa sekä kaunokirjailijana (ja sen kriitikkona) että taloustoimittajana. Miten tällainen yhdistelmä on syntynyt? Onko se skitsofreeninen vai symbioottinen?
Ehdottomasti symbioottinen! Kirjallisuus on ollut ykkösjuttu lapsuudesta asti, joten se, että saan tehdä kirjallisuutta toiseksi työkseni, on suuri ilo. Kriitikon ura on kolmesta toimenkuvastani (kirjailija, toimittaja, kriitikko) pisin: aloin kirjoittaa säännöllisesti arvosteluja vuonna 1993. Toimittajantyö taas oli sanojen kanssa puuhastelevalle ihmiselle luonnollinen suunta, välineestä sisältöön siis. Tosin teinhän matkakirjoituskoneella Karon Kuvalehteä jo alle 10-vuotiaana. Se oli varmaankin maailman ensimmäinen kuvalehti, jossa ei ollut yhtään kuvaa.

> Koetko että sinua vähäteltäisiin jommassakummassa "maailmassa"?
Olen yleensä propagoinut sitä vastaan, että talous (mitä epäilemättä tarkoitat toisella maailmalla) ja kirjallisuus / kulttuuri olisivat jotenkin eri maailmoja, mutta aina silloin tällöin järkyttyy huomatessaan, kuinka eri lailla näissä "maailmoissa" saatetaan ajatella. Äärimmilleen vietynä ihmiset eivät edes tunne ymmärtävän toistensa ajattelupremissejä.
Ennakkoluuloihin törmää. Talouspiireissä kirjailijuuttani tunnutaan arvostavan. Vain kerran pörssitietouskottavuuttani on epäilty sillä perusteella, että olen kirjoittanut lastenkirjoja. Tai ainakaan epäilyä ei ole lausuttu ääneen. Ennakkoluulot liittyvät yleensä romanttismyyttiseen taiteilijakäsitykseen. Kirjailijaan suhtaudutaan toisinaan luovana nerona, joka on impulsiivinen ja äkkipikainen. Luonteeni sopii hyvin yhteen kahden viimeisen ominaisuuden kanssa.
Kirjallisuuden puolella pörssitoimittajaa kohtaan koetut ennakkoluulot ovat valitettavan usein negatiivissävytteisiä. Kirjallista uskottavuuttani syö jo toimittajantyö mutta vielä enemmän sitä syö se, että kirjoitan pörssistä. Tästä olen moneen kertaan pahoittanut mieleni, herkkä ihminen kun olen, sillä koen toisinaan tulevani kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti vain siitä syystä, että harrastuksiin kuuluu pörssi. Totota ja lotota saa, kasvimaata saa hoitaa ja ranskaa saa opiskella, mutta pörssi tuntuu olevan pannassa. Toki ehdoton enemmistö ihmisistä ymmärtää, että pörssitoimittajan työ on työtä siinä missä uimahallin lipunmyyjän tai trukkikuskin ja että pörssi on harrastus siinä missä jalkapallo, mutta jo muutamat ennakkoluuloiset kommentit hämmästyttävät minua, sillä kirjallisuusihmistenhän ajatellaan - jälleen stereotypisoiden - olevan moniarvoisesti ajattelevia, humaaneja ja suvaitsevaisia.

> Oliko sinulla koulussa hyvä äidinkielen numero?
Oli.

Elämäkertatietoa

Olen syntynyt Mikkelissä 11.6.1976, joten olen savolainen kaksonen. Savolaisia väitetään suulaiksi ja kaksosia muuten vaan vilhakkaiksi, joten puheenvuoron saaminen minulta saattaa vaatia tavallista enemmän taitoja.

Asun Tampereella kirjailija-kääntäjä-vaimoni kanssa ja työskentelen vapaana kirjoittajana. Kirjojen ohella kirjoitan lehtijuttuja, kolumneja ja kirja-arvosteluja. Toimin myös kirjallisuuskritiikin verkkolehden Kiiltomato.netin päätoimittajana.

Myös kirjailijana olen kirjoittaja, sillä harjoitan ammattia mielestäni melko monipuolisesti. Olen kirjoittanut sekä kauno- että tietokirjallisuutta lapsille, nuorilla ja aikuisille. Lisäksi olen tehnyt muutaman käännöksen. Monipuolisuuden olen kokenut hyväksi: kun yksi työ ei luista, voi tehdä toista. Lisäksi eri asioiden parissa puuhastelusta on yllättävää hyötyä kaikkein kunnianhimoisimpien kirjallisten hankkeiden kannalta.

Olen opiskellut huuhaahumanistisia aineita (yleinen kirjallisuustiede, teoreettinen filosofia, estetiikka, suomen kieli, sosiologia, saksankielisten maiden tutkimus) Helsingin yliopistossa. Yhden opiskeluvuoden vietin Münchenissä.

Kriitikkous on vanhin osa kirjallista toimintaani: aloitin kriitikontyöt kesällä 1993 Länsi-Savossa. Kriiitikontyö on johtanut lukuisiin edustuksiin erilaisissa palkintoraadeissa. Nuorena lasten- ja nuortenkirjoihin erikoistuneena miespuolisena kriitikkona olen hoitanut kerralla monta kiintiötä. Olen päätynyt valitsemaan Finlandia Junior -voittajaa, Finlandia-ehdokkaita ja antamaan kirjoille lisää- ja vähennä -suosituksia televisiossa.

Palkinnot ja ehdokkuudet: Savonia-palkinto -ehdokas 2001

MAKUASIOITA:

Unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset: kirjat, musiikki, kuvataide, elokuvat jne.:
Peter Høegin Kertomuksia yöstä -kokoelma ja Salapoliisin käsikirja (sellainen sinikantinen) ovat olleet kirjat, jotka käteen saatuani olen iloinnut: vihdoin siinä. Salapoliisin käsikirjan sain pitkän jonotuksen jälkeen Mikkelin kaupunginkirjastosta, Høegin ajettuani Helsingin kirjastoja ympäri polkupyörällä. Se kirja nimittäin piti saada käsiin heti.

Günter Grassin Kampelaa voisin ylistää seuraavan vuorokauden, vaikka en ole vielä hennonut lukea kirjaa loppuun. Volter Kilven Alastalon salissa taas on antanut sykäyksen puoleentoista kirjaani. Tosin olen peitellyt jälkiäni.

Musiikissa vannon Juice Leskisen nimeen. Karaokessa laulan Viidennentoista yön, joka tosin ei tekstinä ole läheskään parasta Leskistä. Pidän sinnepäinlauletusta otteesta, joka luottaa tekstiin, vaikka tekstiin ei aina olisikaan luottaminen.

Fiktiivinen henkilö, johon voisitte samaistua:
Kuudes askel -romaania kirjoittaessani samaistuin puolipäivätoimisesti kaikkiin neljään päähenkilööni. Se tuotti hauskoja tilanteita, kun esimerkiksi eräänä aamuyönä Porissa huomasin pudottelevani täysi Jyrki-henkilöni repliikkejä. Myös lastenkirjojeni Samuli on sellainen tyyppi, jollainen mieluusti olisin. Tai Grassin Kampelan Kampela.

Mieluisa paikka: maailmalla, kotimaassa, fantasiamaailmassa:
Olen koti-ihminen. Mikäli vaimoni on kotona aina parempi.

Kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
2000-luvun alku.

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:
Sokeisiin ennakkoluuloihin pohjautuva fanaattisuus. Polkupyörän kumin puhkeaminen / puhkominen.

(Lähde: Sanojen aika, siirretty Kirjasampoon 2011)

- - -

Luonnehdinta

Karo Hämäläinen on Mikkelissä syntynyt ja koulunsa käynyt monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Hän on myös toimittaja ja kirjallisuusarvostelija sekä bisnes-maailman asiantuntija ja pörssitoimittaja. Nuoresta iästään huolimatta Hämäläinen on julkaissut jo kolmisenkymmentä teosta. Entinen kotikaupunki Mikkeli ja Etelä-Savo ovat vahvasti esillä hänen muutamissa romaaneissaan.

Faktaa

Karo Hämäläinen on syntynyt Mikkelissä 11.6.1976 perheensä ainoana lapsena. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin yhteiskoulun lukiosta 1995 ja hakeutui opiskelemaan suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä ja yhteiskunnallisia aineita Helsingin yliopistoon. Osana yliopistotutkintoaan hän opiskeli Ludwig Maximilianin yliopistossa Münchenissä. Hän on asunut myös Berliinissä. Nykyään Karo Hämäläinen asuu Tampereella. Hämäläinen on työskennellyt toimittajana Suomen Arvopaperimediat oy:ssä ja Talentum oyj:ssä.

Karo Hämäläinen on naimisissa ja harrastaa pitkänmatkanjuoksua.

Kirjailijaura

Karo Hämäläinen sai ala-asteikäisenä vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi matkakirjoituskoneen. Sillä hän ryhtyi tekemään Karon Kuvalehteä. Jo ala-asteella hän alkoi kirjoittaa dekkaritarinoita. Ensimmäinen tietokone, Commodore 64, helpotti kirjoittajantyötä, vaikka tietokonepelien ohjelmointi olikin viedä pojan mukanaan.

Yläasteella Karo osallistui paikallisille kirjoittajakursseille. Jo kahdeksannella luokalla hän tiesi haluavansa kirjailijaksi. Koulussa hyvin menestyneellä olisi ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta kirjailijanura voitti ne. Kannustajia kirjailijan uralle olivat mm. äidinkielen opettaja Lasse Mertanen ja tuolloin vielä aloitteleva kirjailija Mari Mörö.

Kymmenessä vuodessa Karo Hämäläisestä kasvoi monipuolinen kirjailija. Hän debytoi lastenromaanilla Samuli, Helsingin herra vuonna 2000. Siitä alkoi kahdeksan kirjan Samuli-sarja. Yhdessä Tapani Baggen kanssa hän on tehnyt Juha ja Ola –sarjaa. Lasten- ja nuortenromaanien lisäksi Karo Hämäläinen on kirjoittanut aikuisten romaaneja sekä tietokirjoja lapsille, nuorille ja aikuisille. Hämäläisen teoksista tunnetuin on romaani Urho Kekkonen (2005), presidentti Urho Kekkosen fiktiivinen elämäkerta. Siinä nimihenkilö vaikuttaa ratkaisevasti yhteiskuntajärjestelmien kehittymiseen. Teos ottaa kantaa paitsi yhteiskunnalliseen kehitykseen, myös globalisaatioon ja markkinavetoisuuteen.

Karo Hämäläinen jäi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 2005.

(Lähde: Etelä-Savon kirjailijat, 2009)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

MUUTA TUOTANTOA:

Tietokirjoja:

Voi maamme! Huumorilla ryyditetty tietoteos Suomesta ja suomalaisista. (Tammi 2000)
Voi Eurooppa! (Tammi 2001)
Mikä maamme? Tietokilpailukirja, jonka kaikki kysymykset liittyvät Suomeen. (Tammi 2001)
Mikä Eurooppa? Tietokilpailukirja varhaisnuorille. (Tammi 2002)

Kuplaa rikkaampi - mitä opimme internetkuplasta? (Arvopaperi 2002)
Osakesijoittajan opas - voitot, riskit, kriteerit, verotus (Tammi 2003)
Ateenasta Ateenaan - nykyaikaiset olympialaiset kesäkisat (Tammi 2004)
Pieni Futiskirja (Tammi 2006)

Artikkeleita:

En tre månaders framtid. Teoksessa Framtiden i nuet : om konsten att möta det okända (Söderström 2003)
Die Geburt einer Geschichte. Teoksessa Im Alphabet durch die Welt : Kinder lesen überall (Domino Verlag 2003)

Novelleja:
Etanameiliä, Helsingin Sanomat 2.-6.2.2004

Satu:
Ristikonratkojakuningas, teoksessa Unten maille (WSOY 2007)

Näytelmä:
Ulkomaalaisvahvistus, teoksessa Pipo silmillä : lastennäytelmiä (WSOY 2008)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 4. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2004.

Videot