Numminen, Juha

"Kirjani ovat syntyneet toimittajan työn siivellä, ja sen ansiosta ne liikkuvat luontevasti suomalaisessa nykytodellisuudessa. Niiden kuvaamiin tapahtumiin lomittuu vaistomaisesti - kuin mausteina - kunkin ajankohdan keskeisiä tuntoja."

Elämäkertatietoa

vanhemmat:
Juuso Vilho Numminen (1896-1960), Aino Sofia Numminen (os. Turja) (1905-1995)

Opinnot ja työura:
Toimittajana Ilta-Sanomissa 1960-68, Viikkosanomissa 1968-69, Helsingin Sanomissa 1969 ja 1973-74, Hymylehdessä ja VIP-lehdessä 1969-73 sekä Seura-lehdessä 1981-84

Päätoimittajana Suomen Kuvalehdessä 1974-76, Uudessa Suomessa
1976-81 ja Iltalehdessä 1980-81
Erikoistoimittajana Apu-lehdessä 1984-88 ja Iltalehdessä 1988-94
Apu-lehdessä freelance-toimittajana 1994-98 ja toimittajana 1998-2003
Freelancetoimittaja

Palkinnot:
Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinto Sulevi Mannerille (Juha Numminen & Eero J. Tikka) 1986
Uudet Kirjat -kerhon tunnustuspalkinto 1995
Aikakauslehtien päätoimittajat r.y.:n Julius-palkinto 2003

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Näytelmät:

Ihana mies 1985
Viimeinen heitto. Ensi-ilta Rauman kaupunginteatterissa 31.1.1997

Elokuvakäsikirjoitukset:

Pohjatyö elokuvaan Yö meren rannalla. Ohjaus Erkko Kivikoski 1980
Käsikirjoitus elokuvaan Kulkuri ja joutsen yhdessä Timo Koivusalon kanssa. Ohjaus Timo Koivusalo 1998

Muuta tuotantoa:

Rahasta kiinni: kirja siitä, miten Suomessa rikastutaan (Tammi 1970)
Johtaja Suomessa (Kirjayhtymä 1978)
En päivääkään vaihtaisi pois: Tapio Rautavaaran muistelmat (Kirjayhtymä 1978)
Minä, keski-ikäinen mies (WSOY 1979)
Sinä, kypsä nainen (WSOY 1980)
Julkisuuden kipeys: Kirja siitä, millaista on olla kuuluisa Suomessa (WSOY 1982)
Ihana mies (WSOY 1982)
Raskas sarja (Insinöörilehdet Oy 1986)
Tähti etsii taivasta: Rainer Frimanin tarina (WSOY 1995)
Kova peli: Kaupunkilehti Uuden Rauman tarina (Länsirannikon Viestintä Oy 2002)
Tarina A-lehtitalosta: A-lehdet Oy 1933-2003 (A-lehdet Oy 2003)

Tekstinäyte

Muovi leviää hiekkakuopan pohjalla. Käärön sisältö paljastuu.
Alaston nainen! Ville Kyyhkysen suusta purkautuu tahaton älähdys, vaikka... vaikka hän on kyllä arvannut, että käärön sisällä on ruumis.
CeeCee kuulee oudon äänen ja nostaa katseensa.
Ville vie käden henkeä haukkovalle suulleen ja vetäytyy etäämmälle pensaikon suojaan. Kasvoihin jää mutaisia jälkiä.

CeeCee jähmettyy kuulostelemaan. Hän tuijottaa metsänreunaa.
Villen mielestä näky on oudon kiihottava. Rikas, kaunis nainen muovisella lakanalla matkalla maaksi - eikä markkaakaan mukana. Tietenkin alasti. Silkkinen yöpuku löytyi laiturilta, josta Kirsti oli muka hypännyt mereen ja uinut kohti kuolemaa. On pakko ihailla veljen rohkeutta. Pystyisikö hän samaan? Ehkä, jos joutuisi oikein koville. Hän muistaa vihkiäiset Vanhassa kirkossa, hääjuhlat Kulosaaren Casinolla ja sen, miten kadehti veljeään. Hän olisi halunnut saada Kirstin ja oli varma, että onnistuisi myöhemmin viettelemään veljensä vaimon. Mutta halu meni pian ohi. Morsian ei ollutkaan sellainen, miltä näytti pariisilaisessa hääpuvussaan. Kirsti oli kova ja tyly, tarkka kaikessa mitä teki ja sanoi. Kirstistä puuttuivat pehmeys ja mukautuvaisuus, joita Ville vaatii naiselta, eikä Kirsti ihaillut häntä vaan suorastaan inhosi. Vaimo ei antanut periksi CeeCeelle, joka ei saanut koskaan toteuttaa hienoja ideoitaan.
Ville sukii märkää tukkaansa, josta valuu lisää mutaa kasvoille. Nyt nainen on saanut ansaitsemansa kohtalon. Samassa hän muistaa tuon muovin... Hän oli mukana, kun CeeCee osti sen kevättalvella Iso Roobertinkadun Etolasta. Silläkin matkalla hän oli tuntenut itsensä isonveljen palvelijaksi, jota voi kohdella miten lystää.
"Mihin sä tätä tarvitset?" hän kysyi kääriessään myymälässä muovia telineestä rullalle.
"Kääri, kääri vain", Cee murahti. "Äläkä kysele turhia."
Muovinoston muistaa siitäkin, että lähdettäessä kartanosta Helsinkiin hänen nenästään alkoi tulvia verta. Se ei ole harvinaista, kun nuuskaa kokaa. Vuoto ei meinannut lakata millään. Sen tukahduttamiseen kului lähes kokonainen talouspaperirulla. Siitä huolimatta hänen oli huhkittava muovin kanssa ja raahattava se Jaguarin matkatavarasäiliöön, vaikka koko ajan sai pelätä vuodon alkavan uudelleen.
CeeCee kohauttaa olkapäitään hiekkakuopassa, laskee katseensa ja tuijottaa ruumista kuin lukeakseen sille rukouksen.

Hyvästijättö.
CeeCee heiluttaa lamppua. Valo kulkee Kirstin vartalolla. Viimeinen silmäys on välttämätön. Näin hän todistaa itselleen, että pystyy katsomaan tosiasioita avoimin silmin. Hän on tehnyt tämän vakain tuumin ja harkiten, ilman henkilökohtaista vihaa tai kaunaa, vain yleistä hyvää ajatellen.
Hän erotti yrityksen toimitusjohtajan ainoalla mahdollisella tavalla. Muita keinoja ei enää ollut.

(Kyyhkynen 2008)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia dekkarikirjailijoita. / Ari Haasio. BTJ, 2001.

Kotimaisia nykykertojia 1-2. Toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu 2003

Suomalaisia rikoskirjailijoita / Timo Kukkola. 1998.