From, Marko

näkyvästi mukana. En hoksannut lähettää Ne haluaa tappaa sut-runoa
kilpailuun, mutta Tasavertaisuus-videolle se pääsi Marja Tyybäkinojan
ostettua runokokoelmani ja bongattua sen sieltä."

NE HALUAA TAPPAA SUT

Ne haluaa tappaa sut
ne iskee nauloja sun kaaliis
ne iskee putket suuhun
ja nielee sun veren
SUN VEREN
ne haluaa sut tilille
sun on seistävä hihnalla
sut hinnotellaan
sun on marssittava
ne haluaa räjäyttää sut
niiden on saatava lihankappaleita
ne on täynnä puudutuspiikkejä
sä olet niille ikuisessa velassa
pillin puhalluksesta
sä vedät ripaskat niiden viihteeksi
ne iskee valjaat sulle
ne repii sulta keuhkot pellolle
ne huohottaa sun niskassa
sut on synnytetty maksamaan
sä olet syntynyt maksamaan
joka ainoan lantin
ja ne haluaa nukuttaa sut tajuutsä
ne etsii sut käsiinsä
ja iskee letkut sun korviin
ne ei jätä sua
ne on miehittäneet radioasemat
ja sä kiität KIITÄT
ja ne etsii sut käsiinsä
sillä sä olet syntynyt antamaan
ne pistää sut antamaan
aina
ja ne puhuu sut ympäri ja ämpäri
taas ja taas
sillä niillä on asiaa
ASIAA
ja sun on kuunneltava
tajuutsä kuunneltava
ne ei osaa nukkua muuten
ja ne naulaa sut TV:n eteen
ja sä opit pokkaamaan
KYLLÄ SÄ OPIT
lopulta
ja sähän myös pokkaat

Mielenterveyskuntoutujan elämässä on kaksi tärkeää asiaa jotka menevät ylitse muiden: se, että rinnalla on joku, joka rakastaa ja arvostaa sinua juuri sellaisena kuin sinä oikeasti olet, ja se, että elämässäsi on joku pieni tai vähän isompikin Juttu.
Juttu voi olla mikä tahansa. Jollekin se on kävelyllä päivittäin käyminen, sienestäminen, hiihtäminen, autoilu, kalastaminen tai shakin pelaaminen. Jollekin toiselle se voi olla elokuvien katselua, tanhuamista, ruuanlaittoa tai intohimoista musiikin kuuntelua.
Tärkeintä on että sinulla on jokin Juttu, sillä jos sinulla ei ole omaa Juttua, sinulla ei ole mitään ja sinulle voi tapahtua mitä tahansa.
Minun Juttuni on aina ollut kirjoittaminen ja lukeminen. Kärsin suoranaista fyysistä pahoinvointia nuorena, kun pakottavan rahapulan edessä jouduin myymään omistamiani kirjoja antikvariaatteihin.


Ote päiväkirjateoksesta Friikkisirkuksen perunkirjoitus:

Hönttönen

Varaston miehistä luikuri-Hönttösestä tulee minulle ajan kuluessa pakkomielle. Sen vinksahtaneesta lieron mielestä ei ota selvää. Hönttönen on pesunkestävä taivaanrannanmaalari ja sosiopaatti,
varastaa, huijaa ja keplottelee sen minkä piereskelyiltään kerkiää.
Omasta mielestään Hönttönen on rakennusmies, oma firma ja kaikki.
- Ollut hiljaista sillä rintamalla viime vuodet, Hönttönen sanoo.
- Rakennuspuolella vai? minä kysyn.
- Niin.
- Ei uutisissa vain mitään sellaista ole väitetty.
Ajaudun parissa viikossa Hönttösen kanssa ilmiriitaan. Hönttönen pitää minua snobina, se luulee että minulla on takana pitkä jono opintoja ja vielä pidempi rivi naisia, vaikka tosiasiassa en ole hitusvinkulaa kolmeen vuoteen nähnytkään ja ammattikoulusta selvisin läpi rimaa hipoen.
Sanon ääneen sen, minkä joka jätkä tietää muutenkin. Meitä kohdellaan kuin neljävuotiaita lapsia, olemmepaskaduunissa, paskapalkalla, kun nykymenon rattailta viemäritasolle tipahtaneille ei muutakaan ole kaupungin taholta keksitty. Ilman pitkän karenssin pelkoa tähän vittulaan ei ilmestyisi yhtenäkään aamuna kukaan. Pissavaisen Aimo tiivistää asian kerran pukuhuoneessa hyvin.


Ote romaanista Arvottomat:

"Leevi oli siirtynyt sinä keväänä kaljasta pilveen ja tabletteihin ja jokainen sen tiesi ja näki, mutta kukaan ei välittänyt vittuakaan. Se pölisi ja hekotti jotakin omiaan aina samassa kapakassa ja samassa pöydässä eikä sitä juuri ajettu ulos ennen valomerkkiä ellei se käynyt naisten rintoihin käsiksi. Leevi oli mies joka huomioi tasapuolisesti kaikkia. Se vippaili rahaa, pummi röökiä, tai tulta röökiinsä, se kyseli säätietoja, pörssikursseja, suomen väkilukua, kellonaikaa, viikon päivää, kuukautta, vuosilukua, muitten syntymäaikoja, horoskooppimerkkiä, siviilisäätyä, lasten lukumäärää, suku taustoja, harrastuksia, lempiruokia. Lyhyesti sanottuna: sen keinot vaivata joka ainoaa mahdollista ihmistä ympärillään oli rajattomat.

Vielä muutamaa kuukautta aiemmin Leevi oli ollut töissä paikallisessa marketissa ja kaikki oli ollut siis edes pintapuolisesti kunnossa. Juominen oli ollut sikäli aisoissa että kukaan ei ainakaan huomannut että Leevi oli itseasiassa jatkuvasti enemmän tai vähemmän kännissä. Leevillä oli nainen, Terttu. Terttu piti huolen kämpästä, raha-asioista ja siitä että Leevin loivana alkanut alamäki jyrkkeni lyhyessä ajassa syöksykierteeksi. Leevillä oli kaksi kissaa ja kilpikonna. Velkaa ei ollut pankille penniäkään mutta kuten myöhemmin paljastui sitä oli ystäville tutuille ja muille kylänmiehille melkein kaksi miljoonaa. Turha edes miettiä millaisella supliikilla Leevi oli sellaisen summan kyennyt lähiympäristöltään huijaamaan.

Marketti meni perseelleen mutta se ei ollut syynä Leevin saamiin potkuihin. Leevi oli irtisanottu jo paljon aiemmin tavarahävikin ja hävyttömän kielenkäytön takia.
-Tämän siitä saa kun jotakin edes yrittää, Leevi oli vinkunut joka perkeleen ilta siitä lähtien kantakapakassaan ja joku oli kyllä sanonutkin sille että sinun asiasi ei saatana ollut yrittääkkään siinä marketissa omaan piikkiin, että syytä oli potkuihin kyllä vähän itsessäkin.

Leevi oli luuseri siis sanan syvimmässä mahdollisessa merkityksessä, merkitty mies jo melkein syntymästään lähtien."