Maaperä

Ruotsalaisen Per Wästbergin Yläilmoissa oli kirja rakkaudesta joka ei etsi omaansa, ei pyri omistamaan toista ihmistä, ei vaadi. Maaperä jatkaa siitä mihin Yläilmoissa päättyi, vaikka se muodostaakin oman itsenäisen kokonaisuutensa. Tämäkin on kirja Janista, Jennystä ja Gertrudista. He ovat aikuisia, tiedostavia ihmisiä joiden on pidettävä maailmansa kasassa. Jan ja Gertrud ovat puolisisarukset mutta he ovat kerran eläneet kuin aviopari. Sitten Jan on rakastunut Jennyyn, Gertrud lähtenyt omille teilleen ja tullut raskaaksi, paennut Afrikkaan synnyttämään lastaan. He kaikki haluavat rakastaa, rakastaa sitomatta. Rakkaudesta he haluavat löytää sen maaperän, jolle rakentaa, maaperän joka on turvallinen ja erottaa toisistaan syvyyksien hehkuvan magman ja avaruuden viiltävän kylmyyden. Mutta tämäkin maaperä tuntuu pettävältä. Wästberg kertoo viisaassa, lämmöllä ja hellyydellä kirjoitetussa romaanissaan kipeästä kasvamisesta kypsään ja avaraan rakkauteen tässä maailmassa, jossa ihmisen on joka hetki oltava kasvotuksin sekä itsensä että maailmanlaajuisten ongelmien kanssa.
(takakansiteksti)