Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Aleksandrian ruusu
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Manuel Vázquez Montalbán kirjoittaa korostetun eurooppalaista muunnelmaa amerikkalaisesta noir-dekkarista, jossa elämän laitapoluilla kulkeva kyyninen etsivähahmo ratkoo omalaatuisen henkilögallerian joukossa murhia omalla epäsovinnaisella tavallaan. Eurooppalaisiksi hänen teoksensa tekee niiden tapa kuvata rikosten selvittämisprosessin ohella myös niiden yhteiskunnalliset ja historialliset sidokset.
Aleksandrian ruusu kuljettaa lukijaa yhä intensiivisemmässä imussa kohti raa'an paloittelumurhan dramaattista ratkaisua. Mutta tarinan virrassa lukija temmataan yhtä lailla henkilöiden sisimpien tunteiden syövereihin - ja, kun yksityisetsivä Pepe Carvalhosta on kyse, myös vesi kielellä heidän keittiöönsä - kuin viitteellisille, mutta herkullisille sivupoluille niin nykytodellisuuteen kuin Espanjan poliittiseen menneisyyteenkin.
Perämies Ginés Larios kaipaa kipeästi kaunista Encarnaciónia, naista, jonka lukija tietää joutuneen raa'an paloittelumurhan uhriksi. Ginés astuu viimein Aleksandrian ruusun kannelle seilatakseen kohti väistämätöntä kohtaloaan, mutta lukija ei enää halua tietää yksinomaan, onko miehellä osuutta tuohon karmivaan väkivallan tekoon. Mikä miestä muuten riivaa, mikä on se polttava tuska, joka häntä ahdistaa? Millainen oli tuo rakkaustarina - silloin, kun se vielä oli rakkaustarina? Onhan laivalle nimensä antanut kukka, aleksandrian ruusukin tarun mukaan päivällä valkoinen, yöllä punainen...
Yksityisetsivä Pepe Carvalho ei tiedä mitä jutusta ajatella, sillä edes hänen toimeksiantajansa ei ole tavanomainen: murhan onneton uhri on Carvalhon naisystävän Charon serkku, ja Carvalhon asiakas siis Charo sukulaisineen ja perhetuttavineen. Tuntuu siltä, ettei tästä jutusta juurikaan palkkiota heruisi - jollei sitten voi luottaa itseoppineeseen Narcís Ponsiin, joka on ilmoittanut haluavansa maksaa osuutensa murhan selvittämisestä. Ei kyllä niinkään siksi, että haluaisi tietää mitä on tapahtunut, kuin siksi, että haluaa kilpailla Carvalhon kanssa jutun selvittämisestä. Omituista tai läpeensä tunteellista tämä asiakaskunta, eikä Carvalhoa liioin houkuttele mysteeriin tarttumaan tieto siitä, että se johtaisi hänet vaeltelemaan Don Quijoten jalanjäljillä La Manchan karussa vuoristossa ja tasangoilla, jossa ainoana lohtuna ovat paikallisen maalaiskeittiön herkut.
Sillä Pepe Carvalho tietää myös, ettei syyllisyys todellisessa elämässä yleensä ole niin yksiviivaista kuin perinteisessä dekkarissa...
(Lokikirjat)
Aleksandrian ruusu kuljettaa lukijaa yhä intensiivisemmässä imussa kohti raa'an paloittelumurhan dramaattista ratkaisua. Mutta tarinan virrassa lukija temmataan yhtä lailla henkilöiden sisimpien tunteiden syövereihin - ja, kun yksityisetsivä Pepe Carvalhosta on kyse, myös vesi kielellä heidän keittiöönsä - kuin viitteellisille, mutta herkullisille sivupoluille niin nykytodellisuuteen kuin Espanjan poliittiseen menneisyyteenkin.
Perämies Ginés Larios kaipaa kipeästi kaunista Encarnaciónia, naista, jonka lukija tietää joutuneen raa'an paloittelumurhan uhriksi. Ginés astuu viimein Aleksandrian ruusun kannelle seilatakseen kohti väistämätöntä kohtaloaan, mutta lukija ei enää halua tietää yksinomaan, onko miehellä osuutta tuohon karmivaan väkivallan tekoon. Mikä miestä muuten riivaa, mikä on se polttava tuska, joka häntä ahdistaa? Millainen oli tuo rakkaustarina - silloin, kun se vielä oli rakkaustarina? Onhan laivalle nimensä antanut kukka, aleksandrian ruusukin tarun mukaan päivällä valkoinen, yöllä punainen...
Yksityisetsivä Pepe Carvalho ei tiedä mitä jutusta ajatella, sillä edes hänen toimeksiantajansa ei ole tavanomainen: murhan onneton uhri on Carvalhon naisystävän Charon serkku, ja Carvalhon asiakas siis Charo sukulaisineen ja perhetuttavineen. Tuntuu siltä, ettei tästä jutusta juurikaan palkkiota heruisi - jollei sitten voi luottaa itseoppineeseen Narcís Ponsiin, joka on ilmoittanut haluavansa maksaa osuutensa murhan selvittämisestä. Ei kyllä niinkään siksi, että haluaisi tietää mitä on tapahtunut, kuin siksi, että haluaa kilpailla Carvalhon kanssa jutun selvittämisestä. Omituista tai läpeensä tunteellista tämä asiakaskunta, eikä Carvalhoa liioin houkuttele mysteeriin tarttumaan tieto siitä, että se johtaisi hänet vaeltelemaan Don Quijoten jalanjäljillä La Manchan karussa vuoristossa ja tasangoilla, jossa ainoana lohtuna ovat paikallisen maalaiskeittiön herkut.
Sillä Pepe Carvalho tietää myös, ettei syyllisyys todellisessa elämässä yleensä ole niin yksiviivaista kuin perinteisessä dekkarissa...
(Lokikirjat)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
352