Shabono, viidakon sydän

Shabono on intiaanikylä viidakon sydämessä Venezuelan ja Brasilian rajamailla. Siitä tulee vuoden ajaksi nuoren antropologin koti. Valkoisen sivistyksen piirissä elänyt vanha intiaanivaimo Angelica haluaa mennä kuolemaan omiensa luo ja ottaa antropologitytön mukaansa. Angelican kuoltua odottamattoman pian valkoinen tyttö jää yksin oudon kulttuurin keskelle. Ei aikaakaan kun hän heittää muistiinpanolehtiönsä pois ja hänet hyväksytään yhteisön jäseneksi, hän oppii syömään termiitintoukkia ja vaatteet vaihtuvat punaisella värillä sivellyiksi kuvioiksi. Hän saa sydänystävän intiaanivaimo Ritimistä, osallistuu intiaanien rituaaleihin ja juhliin. Mutta intiaanit eivät oikein tiedä, onko hän lapsi vai nainen – onko hän kenties yksi niistä harvinaisista naisista, joiden rinnassa asustaa henki, hekura, kuten miehillä. Heimon šamaani Inamamowe on näkevinään hänessä hekuran, kun hän tanssii epena-huumeen vallassa. Naapuriheimokin kiinnostuu valkoisesta tytöstä, ja hänestä tulee heimojen välisten vihollisuuksien aihe. Inamamowe lähtee viemään tyttöä viidakon halki takaisin valkoisen kulttuurin pariin. Mutta Inamamowe on päättänyt matkalla pyydystää hänen hekuransa itselleen…
(takakansiteksti)