Lucinda pakotettiin käyttämään suojusliiviä neljänteentoista ikävuoteensa saakka, ja tämä seikka selitti ehkä sen, että hän vielä kaksikymmentäviisivuotiaana oli neitsyt. Yksikään suojusliivin käyttäjä ei liene saavuttanut mainetta vapailla sukupuolisuhteillaan, ja toisaalta sekä suojusliivien että neitsyiden harvinaisuus on tätä nykyä kiistaton tosiasia.
Neitsyys erillisilmiönä, kuten nyt tässäkin Lucindan tapauksessa, on kuin ihottuma yhteisön kasvoilla. Naineissa se herättää yksinomaan sääliä, naimattomissa hämmennystä. Ystäväkaartin harvetessa harvenemistaan Lucinda tajusi itse asiassa yhä selvemmin, että kaksikymmentäviisivuotias neitsyt on kuin se mies, jonka kimppuun varkaat hyökkäsivät: kaikki kävelivät hänen ohitseen.
Lucidan vanhemmat olivat täysin toivottomia ja erossa, mistä syystä hän asui Emerald-tädin ja kahden siamilaiskissan kanssa Corefield Gardensin numerossa 42. Emerald- tädin sanojen mukaan se oli Lontoon sopimattomimpia kaupunginosia, mutta asunto oli niin iso, että kaikki hänen huonekalunsa mahtuivat sinne, ja se oli hänen mielestään pääasia niin kauan kuin kissat pysyivät tyytyväisinä.

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.