Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Viimeinen kiusaus
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
"Viimeinen kiusaus on kokonaisuutena ja sisäiseltä hahmotukseltaan valtava maailmannäytelmä, jossa yhtyvät kaikki Kazantzakisin persoonallisuuden ja neron luovat voimat ja jonka arvo pysyy monien muiden arvojen väljähtyessä. Jeesuksen ja Juudaksen välinen henkienkamppailu on tämän maailmankirjallisuuden merkillisimpiin kuuluvan romaanin tärkein aines. Juudas on siinä tosiasiassa ihmiskunnan edustaja: Kazantzakis on hänessä henkilöinyt uskonsa ihmiseen, hänen kykyynsä kärsiä ja voittaa maailman kohtalonsa alaisenakin. Maria Magdaleenan persoonaan kirjailija taas on koonnut evankeliumin rakkaudensanoman: hän käsittää parhaiten opin tämän puolen, ja hänelle annetaan synnit anteeksi, koska hän on paljon rakastanut. Maria Magdaleena, Jeesuksen nuoruudenrakastettu, sittemmin portto ja lopulta nöyrän taivaallisen rakkauden ruumiillistuma, kuuluu Juudaksen ja rabbiini Simeonin ohella Viimeisen kiusauksen suurimpiin henkilökuviin. Tässä romaanissa Kazantzakis kohoaa kertojana itsensä Thomas Mannin verroille."
Toini Havu (takakansiteksti, 2. painos 1988)
Toini Havu (takakansiteksti, 2. painos 1988)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Tekstinäyte
Tuuli nousi hiljaisena ja viileänä ja vetäisi nuorukaisen mukaansa.
Taivaalle levittyi loimuavien tähtien kudos, avaruus oli kukkia täynnä, ja maan päällä höyrysivät kivet päivän helteestä vielä kuumina. Taivaan ja maan täytti syvä hiljaisuus, vuosisatojen luoma ja hiljaisuuttakin hiljaisempi, itse yön ääni. Lepo ja rauha vallitsi, Jumala oli sulkenut silmänsä, auringon ja kuun, ja mennyt levolle. Oli pimeää, keskiyön aika.
Taivaalle levittyi loimuavien tähtien kudos, avaruus oli kukkia täynnä, ja maan päällä höyrysivät kivet päivän helteestä vielä kuumina. Taivaan ja maan täytti syvä hiljaisuus, vuosisatojen luoma ja hiljaisuuttakin hiljaisempi, itse yön ääni. Lepo ja rauha vallitsi, Jumala oli sulkenut silmänsä, auringon ja kuun, ja mennyt levolle. Oli pimeää, keskiyön aika.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
447
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
448