Sisään porttikäytävästä

Taunon ei tarvinnut kauan odottaa. Hän oli soittanut ovikelloa niin hiljaa, että tuskin kuuli sitä itsekään, ja hän odotti ja mietti, että olisi pitänyt soittaa hiukan kovempaa, ja silloin ovi raottui. Hän näki Katrin silmän ja siitä alaspäin jotakin häämöttävää, ja sitten hänet päästettiin sisään sen enempiä seremonioita vaatimatta.