Haukiniemessä

Jorma Kannilan kolmas teos on romaani maalaistalon elämästä, sen ihmissuhteista. Keskeisenä henkilönä on tilapäisasemistaan tietoinen poika, jolla ei koskaan ole ollut varmaa sijaa talon elämässä. Emäntävainaan suunnitelmien mukaisesti hän käy koulua ja kokee vähitellen erkanevansa lapsuuden ympäristöstään. Hänelle paljastuvat lähi-ihmisten ahtaat elämänkehät ja se huomio yksinäistää häntä yhä enemmän. Hän ei kuitenkaan erakoidu, eikä yksinjääminen merkitse hänelle katkeraa repimistä, vaan pikemminkin haikeaa eroa, sillä hän on lapsuusvuosinaankin elänyt kaikesta huolimatta rikasta ja aistimusvoimaista elämää. Heräävä rakkaus ja toisille pohjille rakentuvat ihmissuhteet kannustavat häntä eteenpäin ja antavat hänelle itseluottamusta. Hän tuntee, että herkkyyskin voi olla voimaa. Teos rakentuu pienistä ja sinänsä vähäpätöisistä yksityiskohdista, jotka saavat kuitenkin osuvuudestaan yleispätevää merkittävyyttä. Kieli on vivahteikasta ja notkeaa, se tavoittaa lyyrisen ilmaisuherkkyyden.
(takakansiteksti)