Ajan meno

Tyyppi

kokoomateokset

runokokoelmat

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Ajan menossa keski-ikäinen mies saldoaa elämäänsä, johon kuuluvat punaviini ja maalliset herkut vaikkei lääkäri aina määräisi. Siihen kuuluvat pinnanalaiset itsesyytökset mutta myös hiljainen periksi- ja anteeksianto. Siihen kuuluvat myös erotiikka ja muistot entisestä miehuudesta. Mies pohtii elämisen vaikeutta, muistoja, vanhempia, kuolemaa. Aiheet laajenevat ihmisyyden pohtimiseen, sotien mielettömyyteen, nykyajan ilmiöihin luonnonsuojelusta monikulttuurisuuteen, ja lopuksi hulluuden ja viisauden määrittelemisen helppouteen tai vaikeuteen sekä läheisyyteen ja pelkoon. Suorasanaisten rivien välistä tulevat läpi monet merkitykset tai se, mitä runoilija oikeasti haluaa sanoa. Ironialle ja jopa aavistuksenomaiselle kyynisyydelle on tilaa.

Ajan menon osien nimet kertovat sisällöstä: runo ”Ajan meno”; Nälkä, nälkä, nälkä; Uskotko maailman olevan paha; Kuin kangas jolle maalata omia kuvia; Maa Vesi Ilma Rakkaus.

”Kukaan ei ole terve kukaan ei ole sairas kukaan ei halua kuolla kukaan
ei kestä elämäänsä Kaikki haluavat elää pitkään kukaan ei halua
vanheta Itsemurha on aggressiota Siitä saitte kun löitte laimin! ---

---- Monien mielestä heillä on ollut vaikea lapsuus
Heti nuoruuden keski-iän ja vanhuuden jälkeen lapsuus on
vaikein Lapset eivät tiedä miten heillä menee He ovat kuin
simpansseja tai pörssikeinottelijoita jotka elävät hetkessä
Psykoanalyysi on aikaa vievää ja vaatii hyvää terveyttä”

Halun teemoissa mennään pari astetta enemmän tummuuden puolelle. Maailmantuhoaavistuksissa ovat mukana lintuinfluenssat ja tsunamit. Vanhenevan ihmisen ajatuksille tehdään tilaa ja oman runosarjansa saa myös kuolema ”kaikki kuolevat”, jossa tuomiolla ovat mm. runohenkilön jättäneet, peilikuvat, olematonta kaivanneet, syntymättömät ja toisiaan rakastavat. Pehmeämpää aiheistoa runoilija tarjoaa kun hän kertoo, mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja mistä runo on tehty. Teoksen vetää yhteen loppupuolen runo Pääsiäinen, jossa runoilija kertoo elämänsä kulusta, ajan ilmiöistä sekä hetkestä ”juuri nyt”. Hän myös muistuttaa rakkaudesta näin:

--- Jos et käytä rakkauttasi
se kuolee
Toiminta tekee sen todeksi
sen ex libris sydämissämme on toiminta
Käyttämättä se katoaa ikuisiksi ajoiksi
Meitä kuluttaa se mitä emme kuluta, meidät varhain
pois kuluneet.

(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Claes Andersson ottaa kantaa monenlaisiin aiheisiin Jyrki Kiiskisen suomentamissa runokokoelmissa Halu (Lust, ilmestyy 2008) ja Ajan meno (Tidens framfart, 2005), jotka julkaistaan yhteisniteenä. Hänen lyriikassaan yhdistyvät yhteiskunnalliset teemat, politiikka ja arkipäivä perimmäisiin elämänkysymyksiin ja nykyilmiöihin. Runojen sävy voi olla ironinen mutta ymmärtävä, kaihomielinen mutta silti epäsentimentaalinen. Rakkaus, elämisen vaikeus, vanheneminen ja kuolema ovat usein toistuvia aiheita.

Andersson on saanut vuosien varrella lukuisia palkintoja sekä Suomessa että Ruotsissa. Uusimpina niistä hänelle annettiin kaksi Ruotsin akatemian palkintoa: vuonna 2003 Suomi-palkinto ”yli 40 vuoden runsaasta ja monipuolisesta kirjallisesta tuotannosta” ja vuonna 2007 Bellman-palkinto, joka myönnetään merkittävälle runoilijalle.
(WSOY)