Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Ystävät kaukana
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Pidä ystävät lähellä ja hanki viholliset kaukaa, sanoo vanha ulkopoliittinen viisaus. Neuvoa yrittää noudattaa myös Viktor Kärppä, paluumuuttaja-bisnesmies. Hän on tehnyt liiketoimistaan entistäkin laillisempia. Rakennushommat pyörivät mainiosti, vientihakkeissa tarvitaan konsulttia ja oma idänkauppa vetää.
Puna-armeijan erikoiskouluttamasta inkerinsuomalaisesta on hyvää vauhtia tulossa keski-ikäinen, melkein laillinen, melkein suomalainen yrittäjä. Mutta menneisyyden haamut palaavat lihana ja verenä. Kärpän toimistoon ilmestyy kaksi modernia venäläistä liikemiestä, jotka vaativat hänen bisneksiään.
Kärppä kuvittelee keplottelevansa tilanteesta, mutta tuntematon vihollinen ei neuvottele. Viktorin ja Marjan yhteinen koti poltetaan. Kärppä tietää, että hänen täytyy lähteä Venäjälle ottamana selvää, kuka häntä jahtaa. Karjalan laulumamilla hän tapaa niin ystäviä kuin vihollisia. Hän joutuu päättämään, millainen ihminen hän oikeastaan haluaa olla.
(takakansiteksti)
Viktor Kärpän elämä on asettunut uomiinsa. Hän elää Marjan kanssa avoliitossa vanhassa talossa Tapanilassa ja vähitellen liki laillistuneet bisnekset sujuvat. Eräänä päivänä Hakaniemen toimiston ovelle ilmaantuu kaksi nuorta sliipattua venäläisliikemiestä, jotka vaativat Viktorilta korvauksitta hänen firmojaan. Miehillä on tietoja firmojen alkuperästä, mutta he eivät paljasta mistä ovat tietonsa saaneet. Pian vaatimuksia vauhditetaan uhkailuilla. Kun Viktorin ja Marjan koti poltetaan, on uhatun miehen paettava.
Kuka tietää Viktorin asioista tarpeeksi paljon? Kuka haluaa tuhota hänet? Kuka on petturi? Suojellakseen Marjaa ja itseään sekä pelastaakseen bisneksistään sen minkä voi lähtee Viktor etsimään kiristäjäänsä. Hän tietää vastauksien löytyvän rajan takaa ja niin matka suuntautuu kohti Karjalaa. Seurakseen hän saa ataripoliisi Teppo Korhosen.
Teoksen ytimessä on ystävyyden ja petturuuden, luottamuksen ja ihmisen identiteetin pohdinta.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kärppä kuvittelee keplottelevansa tilanteesta, mutta tuntematon vihollinen ei neuvottele. Viktorin ja Marjan yhteinen koti poltetaan. Kärppä tietää, että hänen täytyy lähteä Venäjälle ottamana selvää, kuka häntä jahtaa. Karjalan laulumamilla hän tapaa niin ystäviä kuin vihollisia. Hän joutuu päättämään, millainen ihminen hän oikeastaan haluaa olla.
(takakansiteksti)
Viktor Kärpän elämä on asettunut uomiinsa. Hän elää Marjan kanssa avoliitossa vanhassa talossa Tapanilassa ja vähitellen liki laillistuneet bisnekset sujuvat. Eräänä päivänä Hakaniemen toimiston ovelle ilmaantuu kaksi nuorta sliipattua venäläisliikemiestä, jotka vaativat Viktorilta korvauksitta hänen firmojaan. Miehillä on tietoja firmojen alkuperästä, mutta he eivät paljasta mistä ovat tietonsa saaneet. Pian vaatimuksia vauhditetaan uhkailuilla. Kun Viktorin ja Marjan koti poltetaan, on uhatun miehen paettava.
Kuka tietää Viktorin asioista tarpeeksi paljon? Kuka haluaa tuhota hänet? Kuka on petturi? Suojellakseen Marjaa ja itseään sekä pelastaakseen bisneksistään sen minkä voi lähtee Viktor etsimään kiristäjäänsä. Hän tietää vastauksien löytyvän rajan takaa ja niin matka suuntautuu kohti Karjalaa. Seurakseen hän saa ataripoliisi Teppo Korhosen.
Teoksen ytimessä on ystävyyden ja petturuuden, luottamuksen ja ihmisen identiteetin pohdinta.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
KEMIN PIIRI, KARJALAN TASAVALTA, VENÄJÄ
Tätä ei ole helppo selittää. Ei sinulle, ei minulle itselleni.
Kaikki voi olla niin pienestä kiinni.
Enkä tarkoita tieteistarinaa, jossa aikamatkaaja astuu polun sivuun, tärvelee saappaansa alle vaatimattoman kasvin idun tai perhosen toukan kotelon ja mullistaa koko evoluution.
Ei mitään niin suurta, eihän maailma minun murskaamisestani olisi muuttunut. Sinä vain päätit, että haluat minun bisnekseni, kaiken minkä olen rakentanut.
Se ei sotke ekosysteemiä. Mutta minulle se on kaikki. Tai oli. .
Yritän olla kohtuullinen, katsoa tätä ulkopuolisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti. Myönnän, alkupääoma ei ollut minun. Se vain jäi minulle, kun Ryshkov kuoli... harashoo, tapettiin. Mutta jos joku olisi sitä tullut oikeutetusti vaatimaan, niin olisin sen maksanut, korkojen kanssa.
Kun oikein pinnistän, pystyn hymyilemään. "Mitäs näistä maallisista, ei tavaran perään pidä itkeä eikä maahan kaatunutta maitoa muistella. Rompetta ja rojua, sitä maailmassa riittää. Ja rahalla saa kaikkea, vaikka punaista lankaa." Näitä äitikin rupatti, lasketteli sanoilla lohtua, kun pienenä rikoin kannun, sen valkean johon oli sinisellä maalattu kukkia. Äiti puheli mutta katsoi muualle. Siitä arvasin tai paremminkin kuulin kosteat silmät, ja minulle tuli kaksin verroin paha mieli.
Olisin minä sen rahan ja tavaran menetyksen oppinut hyväksymään. Yhden sormenkin olisin voinut antaa, kestänyt kivun ja arvet, haamusäryn. Olisin hyväksynyt hyökkäyksen ja vaaran minua itseäni kohtaan.
Mutta sitä en voinut sallia, että sinä uhkasit Marjaa. Siinä sinä teit virheen.
Tätä ei ole helppo selittää. Ei sinulle, ei minulle itselleni.
Kaikki voi olla niin pienestä kiinni.
Enkä tarkoita tieteistarinaa, jossa aikamatkaaja astuu polun sivuun, tärvelee saappaansa alle vaatimattoman kasvin idun tai perhosen toukan kotelon ja mullistaa koko evoluution.
Ei mitään niin suurta, eihän maailma minun murskaamisestani olisi muuttunut. Sinä vain päätit, että haluat minun bisnekseni, kaiken minkä olen rakentanut.
Se ei sotke ekosysteemiä. Mutta minulle se on kaikki. Tai oli. .
Yritän olla kohtuullinen, katsoa tätä ulkopuolisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti. Myönnän, alkupääoma ei ollut minun. Se vain jäi minulle, kun Ryshkov kuoli... harashoo, tapettiin. Mutta jos joku olisi sitä tullut oikeutetusti vaatimaan, niin olisin sen maksanut, korkojen kanssa.
Kun oikein pinnistän, pystyn hymyilemään. "Mitäs näistä maallisista, ei tavaran perään pidä itkeä eikä maahan kaatunutta maitoa muistella. Rompetta ja rojua, sitä maailmassa riittää. Ja rahalla saa kaikkea, vaikka punaista lankaa." Näitä äitikin rupatti, lasketteli sanoilla lohtua, kun pienenä rikoin kannun, sen valkean johon oli sinisellä maalattu kukkia. Äiti puheli mutta katsoi muualle. Siitä arvasin tai paremminkin kuulin kosteat silmät, ja minulle tuli kaksin verroin paha mieli.
Olisin minä sen rahan ja tavaran menetyksen oppinut hyväksymään. Yhden sormenkin olisin voinut antaa, kestänyt kivun ja arvet, haamusäryn. Olisin hyväksynyt hyökkäyksen ja vaaran minua itseäni kohtaan.
Mutta sitä en voinut sallia, että sinä uhkasit Marjaa. Siinä sinä teit virheen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
228
Kustantaja
Kieli
Sarjamerkintä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
190