Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Rakkaus ja armo
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Mielenkiintoinen ja järkyttävä romaani nuoresta papista, oman lapsensa surmaajasta, joka etsii elämälleen ratkaisua ja Jumalan armoa.
(Otava 1950)
- - -
Jussi Talven tuotannolle on aina ollut ominaista kiihkeä tarve ratkaista elämänkatsomusongelmia, ja juuri tämä seikka erottaa sen tavanomaisesta elämänkuvauksesta. Arvovaltainen arvostelumme totesi jo hänen ”Kivikasvoisen jumalansa” nuoren romaanin tapaukseksi ja kuuluvaksi nuoremman proosamme totisimpiin ja väkevimpiin suuren persoonalliseen ratkaisuun tähtäävistä teoksista.
(Otava 1950)
- - -
Jussi Talven tuotannolle on aina ollut ominaista kiihkeä tarve ratkaista elämänkatsomusongelmia, ja juuri tämä seikka erottaa sen tavanomaisesta elämänkuvauksesta. Arvovaltainen arvostelumme totesi jo hänen ”Kivikasvoisen jumalansa” nuoren romaanin tapaukseksi ja kuuluvaksi nuoremman proosamme totisimpiin ja väkevimpiin suuren persoonalliseen ratkaisuun tähtäävistä teoksista.
”Rakkaus ja armo” on voimaksa ja vaikuttava romaani nuoresta papista, joka toivottomasti sairastuneen lapsensa surmaajana etsii ratkaisua elämälleen ja armoa Jumalan edessä. Hän tavoittaa tuntuman ehjään elämään vasta raskaan taistelun ja katkerien kokemusten kautta. Romaani ei ole uskonnollinen, sen ongelma on kärjistetty jokapäiväisestä elämästä, siitä, jota elämme. Säälistäsurmaaja-aihe on siinä vain ulkonaisena lähtökohtana, ihmisen hätä ja kamppailu muodostavat romaanin ydinaineksen. Ongelmaromaanille ominaiseen tapaan on teoksessa voimakkaita huipennuksia, mutta se on samalla suuren persoonallisen ratkaisun tapahtumakenttä, mielenkiintoinen kenttä lähimmäistemme sielunmaisemiin.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Tuomas Tei kulki hitaasti pitkin punapölyistä maantietä siihen suuntaan, missä kylä sijaitsi kunnaan takana; hänen askeleensa oli raskas ja väsynyt. Aurinko paistoi korkealta pilvettömältä taivaalta kohoten joka päivä yhä ylemmäksi kuumuuden hetki hetkeltä lisääntyessä; ruskeana ja palaneena seisoi ruoho punapölyisen maantien molemmin puolin. Liikahtamattakaan tuulettomassa ilmassa kohosivat männyt kanervaa kasvavalla kunnaalla neulaset kuivuuttaan käpertyneinä ja kellastuneina; jonkin päivän kuluttua ne putoaisivat kevyesti maahan, jota jo ennestäänkin peittivät vanhat neulaset. Minne tahansa kulkija silmänsä käänsikin, levisivät joka suunnalla viljapellot tasaisina aukeamina kilometreittäin, ja vain edessä olevat kunnaat estivät näkemästä kylää; mutta Tuomas Tie tunsi sen entuudestaan: se oli kunnaitten välisessä laaksossa joen äyräillä suojassa myrskyiltä ja tuulilta, mutta auringon hellittämättömän paahteen ulottuvilla; harmaita hirsisiä taloja puutahroineen ja ulkorakennuksineen. niiden keskeltä hän muisti joen koskaan lakkaamattoman kimalluksen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
310