Absalom, Absalom!

Romaanin päähenkilö on Äänestä ja vimmasta tuttu Quentin Compson, joka kerää isältään ja Thomas Sutpenin kälyltä tietoja Sutpenin perheen tarinasta. Sitten yliopistoon siirryttyään, muutama kuukausi ennen itsemurhaansa, hän spekuloi oman käsityksensä tapahtumien todellisesta kulusta keräämiensä tietojen ohella omaa mielikuvitustaan hyväkseen käyttäen. Teos antaa Ääntä ja vimmaa laveamman kuvan Quentinin psyykestä ja niistä syistä, jotka johtavat hänet itsemurhaan: isäsuhteesta ja voimakkaasta emotionaalisesta kiinnittymisestä Sutpenin perheen kohtaloihin.

Absalom, Absalomissa muoto — useitten samaa tarinaa koskevien, keskenään ristiriitaisten "todistajalausuntojen" lomitteleva esittäminen — paljastaa maailman ristiriitaisuuden, epistemologisen saavuttamattomuuden. Modernistiselle kirjailijalle ”totuus” ei ole enää välittömästi läsnä. Maailma on kompleksinen. Maailman pirstoutuneisuus, totuuden relativistisuus näkyy modernistisessa kertomataiteessa tarinan pirstoutumisena. Kirjailija ei tunne enää itseään tarinan määrääväksi auktoriteetiksi sen enempää kuin ketään tarinan henkilöistäkään. Tämän takia samassa teoksessa saattaa esiintyä vastakkaisia ja keskenään ristiriitaisia katsontakantoja ja käsityksiä samasta tapahtumasta tai asiasta. Yksi keino monien katsontakantojen, monien relativististen totuuksien esiintuomiseksi on näkökulmatekniikka, näkökulmanvaihdos. Tarina esitetään useitten rajoittuneitten ja erehtyväisten näkökulmien kautta. Absalom, Absalom edustaa hyvin tätä poetiikkaa.

Koko teoksen lukeminen nimittäin ei anna läheskään varmaa vastausta polttavaan kysymykseen Thomas Sutpenin ja hänen perheensä elämäntarinasta. Quentin Compson saa tiedonsirpaleita Sutpenin perheen kohtaloista Sutpenin kälyltä, Rosa Coldfieldiltä, ja isältään, joka puolestaan on suurimman osan tiedoistaan kuullut omalta isältään, Sutpenin aikalaiselta. Tiedot ovat pääasiassa toisen-, kolmannen- ja jopa neljännenkäden tietoa. Quentin siis kokoaa tietonsa Sutpenin perheen menneisyydestä tarinan kannalta rikotussa aikajärjestyksessä. Jo Sutpenin kälyn ja Quentinin isän versiot tapahtumista ovat keskenään ristiriitaiset joissakin suhteissa. Mutta Quentin itse kokoaa tajunnassaan vielä kolmannen kilpailevan version, kolmannen näkökulman tarinaan. Päättelyssään hän soveltaa saamiensa faktojen ohessa omaa elämäänsä ja psyykenkohtaloaan Sutpenin perheen tarinaan. Kukin näkökulma on rajallinen ja riippuvainen esittäjänsä ennakko-oletuksista. Totuutta kompleksisesta maailmasta ei ole mahdollista saavuttaa. Lukija jää epätietoisuuteen tapahtumien todellisesta kulusta.

Teoksen nimi tulee Raamatusta (2. Sam. 18:33 / 19:1), kuningas Daavidin valituksesta Absalom-poikansa kuoleman jälkeen. Teoksen kontekstissa nimi nähtävästi viittaa Sutpenin perheen — ja myös Compsonin perheen — kuolemaan.

[Wikipedia]