Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Vihtapaavo
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Vihtapaavoa ei lukaista ohimennen. Romaaniin uppoaa tai sen hylkää, mutta välinpitämättömäksi se ei jätä. Kielen rytmissä ja lauseiden poljennossa on keinuttavaa ja samalla haastavaa voimaa, jonka edessä lukija antautuu tai pakenee. Jos tekstille antautuu, antaa Vihta-Paavon muistojen ja mietteiden houkutella pidemmälle runonlaulun ja luomisen pakon pohdintaan, on romaani hyvin antoisa ja vahva lukukokemus.
Osa Vihtapaavon kielen omalakisesta keinunnasta selittyy sillä, että romaani on alun perin kirjoitettu savoksi. Käännöksen myötä kieleen on siirtynyt murteen rytmi ja tapa puhua – siitä syntyy teoksen runollinen poljento ja sanankäyttö.
Romaani kuvaa Vihtajärven rannalla asuvan rautalammilaisen kansanrunoilijan Paavo Korhosen eli Vihta-Paavon elämää ja suhdetta runouteen, ennen kaikkea arjen ylittävän näkemisen ja runolle ryhtymisen ristiriitaista vastaanottoa omassa perheessä ja lähiympäristössä sekä viinan yliotetta miehen mielestä ja toimista. Yhdessä kahden muun rautalammilaisen kansanrunoilijan, Bengt/Pentti Lyytisen ja Jussi Ihalaisen, kanssa Korhonen odottaa Lyytisen kievarissa Elias Lönnrotia Kalevalan kokoajan lähettämä kirje taskussaan. Miesten välejä hiertävät monet asiat ja viinaryyppyjen siivittäminä tunteet kuohuvat, mutta yhteiseen runonlaulantaankin kolmikko päätyy turhassa odotuksessaan. Romaani pohtii kansanrunoilijoiden kautta kiinnostavasti suullisen ja kirjoitetun runouden välisiä eroja, kirjoitustaitoa ja kirjoittamisen jähmettävää vaikutusta runouden muotokieleen sekä ylipäänsä runouden merkitystä.
Romaanihenkilö Korhosen takaa löytyy todellinen kansanrunoilija Paavo Korhonen (1775-1840), jolta Lönnrot keräsi runoja. Jouni Tossavainen on kuvannut romaanin taustoja esseessään Kynällä kyntäjien ristiriipunta. Paavo Korhosen runoja on kerätty esimerkiksi teokseen Vihta-Paavon Runot ja Laulut.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Osa Vihtapaavon kielen omalakisesta keinunnasta selittyy sillä, että romaani on alun perin kirjoitettu savoksi. Käännöksen myötä kieleen on siirtynyt murteen rytmi ja tapa puhua – siitä syntyy teoksen runollinen poljento ja sanankäyttö.
Romaani kuvaa Vihtajärven rannalla asuvan rautalammilaisen kansanrunoilijan Paavo Korhosen eli Vihta-Paavon elämää ja suhdetta runouteen, ennen kaikkea arjen ylittävän näkemisen ja runolle ryhtymisen ristiriitaista vastaanottoa omassa perheessä ja lähiympäristössä sekä viinan yliotetta miehen mielestä ja toimista. Yhdessä kahden muun rautalammilaisen kansanrunoilijan, Bengt/Pentti Lyytisen ja Jussi Ihalaisen, kanssa Korhonen odottaa Lyytisen kievarissa Elias Lönnrotia Kalevalan kokoajan lähettämä kirje taskussaan. Miesten välejä hiertävät monet asiat ja viinaryyppyjen siivittäminä tunteet kuohuvat, mutta yhteiseen runonlaulantaankin kolmikko päätyy turhassa odotuksessaan. Romaani pohtii kansanrunoilijoiden kautta kiinnostavasti suullisen ja kirjoitetun runouden välisiä eroja, kirjoitustaitoa ja kirjoittamisen jähmettävää vaikutusta runouden muotokieleen sekä ylipäänsä runouden merkitystä.
Romaanihenkilö Korhosen takaa löytyy todellinen kansanrunoilija Paavo Korhonen (1775-1840), jolta Lönnrot keräsi runoja. Jouni Tossavainen on kuvannut romaanin taustoja esseessään Kynällä kyntäjien ristiriipunta. Paavo Korhosen runoja on kerätty esimerkiksi teokseen Vihta-Paavon Runot ja Laulut.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Lähtemisen voima ja riemu, mitä se on verrattuna tähän itseään varten olemiseen, paikalleen pysähtymiseen neljän seinän sisään hiljaiseksi isännäksi, kynän aatralla käärmepellon hämmentäjäksi. Pitele tällä lauluttomalla mietteellä persettä penkissä, silmät sokiaa hangen kirkkaudessa.
Mies lähtee reissuun, naisena palaa kotiin. Tuon minä otin mieleni päälle tällä iällä. Sen takia minä istun tässä ikkunapenkillä. Minä myös olen työni tehnyt ja vikani kannan, ei minun tarvitse enää minkään hyvän lemmen perään keretä. Tämä tapa turvan tuo Vihtajärven tupaan. Silti maaelämä ei liene miehelle turvaa varten annettu, vaan lähtemistä varten. Aina on oltava valmis penkin päästä työn syrjään. Vähän puukstaavit puhuisivat, jos joku ei ensin lähtenyt läkkiä metsästämään, rakasta kylältä livertelemään. Ulkomailla pääskyn pojille laulun nuotti laitetaan.
Minun kaksipäinen mieli, uusi ja vanha, tuore jälki taikka seinäpenkki varmaan asettuisi paikalleen, minun kaksipäisen kielen haarat kasvaisivat varmasti umpeen ja tyyntyisin sokeaksi papaksi uunin kylkeen, jos nämä läkkivarpaat eivät raapisi minun pään suolia yön pimeässä kuin lasin valossa vielä näin seitsemättäkymmentä ikävuotta käydessä. Sormen suonia pakottaa, käsi käskee, toinen kieltää.
Mies lähtee reissuun, naisena palaa kotiin. Tuon minä otin mieleni päälle tällä iällä. Sen takia minä istun tässä ikkunapenkillä. Minä myös olen työni tehnyt ja vikani kannan, ei minun tarvitse enää minkään hyvän lemmen perään keretä. Tämä tapa turvan tuo Vihtajärven tupaan. Silti maaelämä ei liene miehelle turvaa varten annettu, vaan lähtemistä varten. Aina on oltava valmis penkin päästä työn syrjään. Vähän puukstaavit puhuisivat, jos joku ei ensin lähtenyt läkkiä metsästämään, rakasta kylältä livertelemään. Ulkomailla pääskyn pojille laulun nuotti laitetaan.
Minun kaksipäinen mieli, uusi ja vanha, tuore jälki taikka seinäpenkki varmaan asettuisi paikalleen, minun kaksipäisen kielen haarat kasvaisivat varmasti umpeen ja tyyntyisin sokeaksi papaksi uunin kylkeen, jos nämä läkkivarpaat eivät raapisi minun pään suolia yön pimeässä kuin lasin valossa vielä näin seitsemättäkymmentä ikävuotta käydessä. Sormen suonia pakottaa, käsi käskee, toinen kieltää.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.