Eipäs kaadeta koulua

Lehtori Siltala – suomalainen mr. Chips – katselee kevättä, viimeistä kevättään koulumiehenä, sillä eläkeikä on tullut. ”Kevyt tuuli hyväilee pehmein käsin koivujen vaaleanvihreitä lehtiä ja istujan valkoista tukkaa. – Vanha opettaja ei mitenkään halua määräillä mietteittensä rataa eikä nopeutta. Kouluunhan ne kuitenkin lopulta aina ovat menneet – koko hänen ikänsä. Illalla sitten Alvarin ja muitten virkaveljien seurassa alkaa purkautua pakinoinnin kerä, koko oppikoulu muuttuvaisuudessaan ja pysyvyydessään, sen arkityö ja juhlahetket, oppilaitten ja opettajien ongelmat, ajankohtaiset kysymykset nelosten määrästä ja tupakanpoltosta, monet kaikkea kouluväkeä ja oppilaita ja heidän vanhempiaan kiinnostavat, kiistellytkin kysymykset saavat kokeneen koulumiehen valaisua osakseen.
(takakansiteksti)