Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Miestä ei voi raiskata
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tove Randers 40 vuotta, on raiskattu ja hän päättää kostaa. Hän alkaa seurata raiskaajaansa, yksinäistä Martti Westeriä. Mies ei muista Tovea mutta Tove pääsee oveluudella miehen juttusille ja kotiin, paikkaan jossa hänet eräänä heinäkuun iltana Wester raiskasi. Eikä edes muista sitä! Nyt kun Tove onkin niskan päällä ja manipuloi miehen seksiin kanssaan, eivät poliisit ota uskoakseen, kun nainen soittaa laitokselle ja kertoo raiskanneensa miehen. Tove on valmis vangittavaksi. Mutta eihän nainen voi suorittaa tätä rikosta! Se etuoikeus on vain miehillä. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva vuonna 1978. Elokuvan käsikirjoittivat Märta Tikkanen ja Jörn Donner, elokuvan ohjasi Jörn Donner. Pääosissa olivat Anna Godenius, Göran Schauman, Gösta Bredefeldt ja Toni Regner. (Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Märta Tikkasen romaani on kertomusta meidän yhteiskunnastamme, miesten luomasta maailmasta, jossa ihmissuhteet niin suuressa määrin perustuvat alistamiselle ja nöyryyttämiselle, alistumiselle ja nöyrtymiselle. Se on kuvausta tästä todellisuudesta, jossa valta ja kunnia ovat voimakkaan. (5. painoksen takakansiteksti)
Märta Tikkasen romaani on kertomusta meidän yhteiskunnastamme, miesten luomasta maailmasta, jossa ihmissuhteet niin suuressa määrin perustuvat alistamiselle ja nöyryyttämiselle, alistumiselle ja nöyrtymiselle. Se on kuvausta tästä todellisuudesta, jossa valta ja kunnia ovat voimakkaan. (5. painoksen takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Lähtiessään kirjastosta Tova tuntee olevansa tärkeä henkilö. Hän on menossa tekemään uraauurtavaa tekoa. Ennakkotapausta. Jotain sellaista mitä ei ole otettu lakiin, mitä ei koskaan ole tapahtunut eikä edes voida kuvitella koskaan tapahtuvan.
Miehiä voidaan rangaista mutta ei raiskata.
Hän tulee olemaan tarkka siinä mitä sanoo lehtimiehille. Oikeastaan hän ei sanokaan mitään, hän kysyy.
Kysyy miltä näyttää yhteiskunta jossa esiintyy raiskaamista, ja esiintyy usein, mutta vain yhteen suuntaan. Mistä se voi riippua, hän kysyy. Mikä kulttuuri se on jolle on tunnusomaista että miehet raiskaavat naisia mutta naiset eivät miehiä. Miten voi olla mahdollista että raaka voima on niin perinjuurin syöpynyt ajatuskulkuihin, eikö se ole fasismia. Hän kysyy.
Naisten naisellisuutta voidaan halventaa tuhansilla tavoilla. Niin että naiset kieltävät sen ja torjuvat sen, väheksyvät sitä ja yrittävät olla miehiä, puhua miesten kieltä, pitkiä vaikeita sanoja ja tärkeyksiä joiden tarkoituksena on vain tyhjyyden salaaminen. Tai tunteen. Miehet eivät uskalla näyttää tunteitaan, eivät edes silloin kun tunteita on. Silloin he kätkevät sanojen taakse sen mitä tuntevat, ja välistä sanat ovat rumia. Kun ne koskevat naisia.
Ja se tarttuu. Niin että naisetkin alkavat käyttää rumia sanoja itsestään ja toisistaan.
Mutta voivatko naiset halventaa miesten miehisyyttä? Voidaanko miehisyyttä yleensä nöyryyttää? Vai onko se mahdotonta? Koska kaikki naisten sukupolvet ovat kunnioittavasti jättäneet raiskaajansa raiskaamatta.
Eikö ole aika ajatella asiaa uudelleen? Niin ettei vielä yksi sukupolvi.
Miehiä voidaan rangaista mutta ei raiskata.
Hän tulee olemaan tarkka siinä mitä sanoo lehtimiehille. Oikeastaan hän ei sanokaan mitään, hän kysyy.
Kysyy miltä näyttää yhteiskunta jossa esiintyy raiskaamista, ja esiintyy usein, mutta vain yhteen suuntaan. Mistä se voi riippua, hän kysyy. Mikä kulttuuri se on jolle on tunnusomaista että miehet raiskaavat naisia mutta naiset eivät miehiä. Miten voi olla mahdollista että raaka voima on niin perinjuurin syöpynyt ajatuskulkuihin, eikö se ole fasismia. Hän kysyy.
Naisten naisellisuutta voidaan halventaa tuhansilla tavoilla. Niin että naiset kieltävät sen ja torjuvat sen, väheksyvät sitä ja yrittävät olla miehiä, puhua miesten kieltä, pitkiä vaikeita sanoja ja tärkeyksiä joiden tarkoituksena on vain tyhjyyden salaaminen. Tai tunteen. Miehet eivät uskalla näyttää tunteitaan, eivät edes silloin kun tunteita on. Silloin he kätkevät sanojen taakse sen mitä tuntevat, ja välistä sanat ovat rumia. Kun ne koskevat naisia.
Ja se tarttuu. Niin että naisetkin alkavat käyttää rumia sanoja itsestään ja toisistaan.
Mutta voivatko naiset halventaa miesten miehisyyttä? Voidaanko miehisyyttä yleensä nöyryyttää? Vai onko se mahdotonta? Koska kaikki naisten sukupolvet ovat kunnioittavasti jättäneet raiskaajansa raiskaamatta.
Eikö ole aika ajatella asiaa uudelleen? Niin ettei vielä yksi sukupolvi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
144
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
174
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Lisätietoja
Käännetty engl. laitoksesta: Manrape.