Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Rinnakkain
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Koivunotkon pientaloalue on varsinainen herrankukkaro keskellä Helsinkiä. Siellä vehreän puron varrella asuu myös Jarmo Koponen, 37-vuotias työvoimaohjaaja, aviomies ja kahden lapsen isä.
Jarmon parisuhde kriisiytyy, kun Kirsi-vaimo kertoo aikeistaan lähteä vuodeksi Brysseliin EU-komennukselle. Uutta päänvaivaa Jarmo saa naapurin Mervin paljastettua rivitaloyhtiön saunatilojen homepesäkkeen. Lisäksi tien toiselle puolelle ollaan perustamassa asunnottomien tukikotia.
Jarmon parisuhde kriisiytyy, kun Kirsi-vaimo kertoo aikeistaan lähteä vuodeksi Brysseliin EU-komennukselle. Uutta päänvaivaa Jarmo saa naapurin Mervin paljastettua rivitaloyhtiön saunatilojen homepesäkkeen. Lisäksi tien toiselle puolelle ollaan perustamassa asunnottomien tukikotia.
USA:n kasatessa kansainvälistä koalitiota Irakia vastaan myös As. Oy Koivunotkonpolku 6 käy muukalaiset torjuvaan ennakoivaan itsepuolustukseen. Tukikotiyhdistyksen viehättävä Silja sotkee Jarmon unirytmin lopullisesti taivutellessaan Pro Koivunotko -liikkeen puheenjohtajaa puolelleen.
Samaan aikaan kun Kirsi käy paperisotaa Brysselissä ja amerikkalaisoperaatio etenee Irakin aavikoilla, itsepetos ja vastuun pakoilu vetävät Jarmon henkiseen umpisolmuun. Kaikki viidentoista vuoden aikana rakennettu joutuu äkkiä vaakalaudalle.
Reko Lundánin toisessa romaanissa vuorottelevat satiiri ja tragedia. Johtoteemoiksi nousevat vieraan pelko, miehen rooli ja psyyken järkkyminen.
Reko Lundán (s. 1969) valmistui dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1994. Näytelmät Aina joku eksyy (1998) ja Teillä ei ollut nimiä (2001) julkaistiin vuonna 2002 yhteisniteenä WSOY:n näytelmäkirjasarjassa. Samana syksynä häneltä julkaistiin myös muun muassa Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon voittanut esikoisromaani Ilman suuria suruja. Viimeksi Lundánilta ilmestyi teos Tarpeettomia ihmisiä (WSOY:n näytelmäkirjasarja, 2003).
(takakansiteksti)
Reko Lundánin kirja Rinnakkain (2004) on tavallaan jatkoa edelliselle [Ilman suuria suruja], vaikka päähenkilöiden nimet ovatkin erilaisia. Nyt pääosissa ovat Jarmo ja hänen vaimonsa Kirsi, naimisissa oleva pari kaksine lapsineen. Rivitaloasuminen ja vaimon lähtö töihin Brysseliin tuovat uusia sävyjä elämään.
Tyylillisesti rivitaloelämästä kertova kirja on samanlainen kuin edellinen, vaikeuksia ja riitoja katsotaan hiljaisen huumorin ja humaanin ihmiskuvan kautta. Rehevä ja samalla ymmärtävä ihmiskuvaus on Lundánin vahvinta aluetta ja jo siksi kannattaa tutustua kirjaan.
(Mervi Koski / Sanojen aika)
Samaan aikaan kun Kirsi käy paperisotaa Brysselissä ja amerikkalaisoperaatio etenee Irakin aavikoilla, itsepetos ja vastuun pakoilu vetävät Jarmon henkiseen umpisolmuun. Kaikki viidentoista vuoden aikana rakennettu joutuu äkkiä vaakalaudalle.
Reko Lundánin toisessa romaanissa vuorottelevat satiiri ja tragedia. Johtoteemoiksi nousevat vieraan pelko, miehen rooli ja psyyken järkkyminen.
Reko Lundán (s. 1969) valmistui dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1994. Näytelmät Aina joku eksyy (1998) ja Teillä ei ollut nimiä (2001) julkaistiin vuonna 2002 yhteisniteenä WSOY:n näytelmäkirjasarjassa. Samana syksynä häneltä julkaistiin myös muun muassa Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon voittanut esikoisromaani Ilman suuria suruja. Viimeksi Lundánilta ilmestyi teos Tarpeettomia ihmisiä (WSOY:n näytelmäkirjasarja, 2003).
(takakansiteksti)
Reko Lundánin kirja Rinnakkain (2004) on tavallaan jatkoa edelliselle [Ilman suuria suruja], vaikka päähenkilöiden nimet ovatkin erilaisia. Nyt pääosissa ovat Jarmo ja hänen vaimonsa Kirsi, naimisissa oleva pari kaksine lapsineen. Rivitaloasuminen ja vaimon lähtö töihin Brysseliin tuovat uusia sävyjä elämään.
Tyylillisesti rivitaloelämästä kertova kirja on samanlainen kuin edellinen, vaikeuksia ja riitoja katsotaan hiljaisen huumorin ja humaanin ihmiskuvan kautta. Rehevä ja samalla ymmärtävä ihmiskuvaus on Lundánin vahvinta aluetta ja jo siksi kannattaa tutustua kirjaan.
(Mervi Koski / Sanojen aika)
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Tekstinäyte
"Jos nykyajan mies aikoo päästä naimisiin sen naisen kanssa, jonka hän haluaa, miehen on pakko hyväksyä kotitöiden jakaminen tasan." En muista mistä olin lukenut kyseisen virkkeen, mutta se tuli mieleeni, kun Kirsi kaivoi kirjahyllyn lehtiö- ja kynälaatikosta mustan vahkantisen vihkon, veti sen etusivulta paksulla tussilla yli otsikon "Jarmon ja Kirsin tulo- ja menoarvio 1995" ja sen alla olevat kesken jääneet taulukot. Ensimmäiselle vapaalle sivulle hän kirjoitti: KOTITYÖT 23.11.02-. Hän jakoi pystyviivalla sivun kahteen sarakkeeseen, toisen yläpäähän hän JARMO, toisen KIRSI. Oman nimensä alle Kirsi kirjoitti päivämäärän 23.11. ja sen perään 4h.
- Mä olin Hannulla vaan kaks tuntia, sanoin.
- Joo, mut mä tein koko sen ajan kotitöitä. Siis sen lisäks että mä hoidin Perttua. Silloin saa tunnit kaksinkertasena.
- Eiks tääl ollu kaikki ihan kunnossa?
- Mä pesin jääkaapin.
- Ja siihen meni kaks tuntia?
- Mä pesin myös keittiön kaappien pinnat ja ottimet, ne oli tosi yököttävässä kunnossa.
Nyökkäsin ja menin olohuoneeseen lukemaan lehteä. Olin juonut Hannulla kolme pulloa olutta, suussa maistui rauta. Perttu repi kädestä ja vaati tekemään kanssaan palapeliä. Kysyin Satua, joka tuijotti Bumtsibumia.
- Leiki nyt lapses kanssa kun se kerran pyytää, Kirsi huusi keittiöstä.
- saaks mä kirjoittaa sit vihkoon?
- Et tietenkään, Kirsi tuli sanomaan olohuoneeseen. Sehän on ihan normaalia yhdessäoloa sun lapses kanssa.
- No millon sit lasketaan?
- Sillon kun toinen on poissa.
- Mulle tulee sit vuoden alusta alkaen aika hurjasti tunteja.
- Mä meen Brysseliin töihin, en huvittelemaan, eksä vieläkään sitä tajua, Kirsi sanoi jo suuttumusta äänessään. Yritin korjata. En ollut päästänyt Perttua päivällä unille, että se nukahtaisi illalla ajoissa ennen kuin Kirsi olisi liian väsynyt.
- Sori en mä sitä tarkottanu.
- Sitä paitsi mä siivoon täällä roskiskaappia!
Nousin nojatuolista ja menin matolle Pertun viereen. Sama riita oli ollut kesken koko syksyn.
- Mä olin Hannulla vaan kaks tuntia, sanoin.
- Joo, mut mä tein koko sen ajan kotitöitä. Siis sen lisäks että mä hoidin Perttua. Silloin saa tunnit kaksinkertasena.
- Eiks tääl ollu kaikki ihan kunnossa?
- Mä pesin jääkaapin.
- Ja siihen meni kaks tuntia?
- Mä pesin myös keittiön kaappien pinnat ja ottimet, ne oli tosi yököttävässä kunnossa.
Nyökkäsin ja menin olohuoneeseen lukemaan lehteä. Olin juonut Hannulla kolme pulloa olutta, suussa maistui rauta. Perttu repi kädestä ja vaati tekemään kanssaan palapeliä. Kysyin Satua, joka tuijotti Bumtsibumia.
- Leiki nyt lapses kanssa kun se kerran pyytää, Kirsi huusi keittiöstä.
- saaks mä kirjoittaa sit vihkoon?
- Et tietenkään, Kirsi tuli sanomaan olohuoneeseen. Sehän on ihan normaalia yhdessäoloa sun lapses kanssa.
- No millon sit lasketaan?
- Sillon kun toinen on poissa.
- Mulle tulee sit vuoden alusta alkaen aika hurjasti tunteja.
- Mä meen Brysseliin töihin, en huvittelemaan, eksä vieläkään sitä tajua, Kirsi sanoi jo suuttumusta äänessään. Yritin korjata. En ollut päästänyt Perttua päivällä unille, että se nukahtaisi illalla ajoissa ennen kuin Kirsi olisi liian väsynyt.
- Sori en mä sitä tarkottanu.
- Sitä paitsi mä siivoon täällä roskiskaappia!
Nousin nojatuolista ja menin matolle Pertun viereen. Sama riita oli ollut kesken koko syksyn.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
224
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Ilmestynyt myös Loisto-pokkarina.