Jäähyväiset eiliselle
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Jäähyväiset eiliselle on Viljo Kajavan kolmaskymmenesneljäs runokokoelma.
"Mestarin runoja. Runo kasvaa kuin ruukku savenvalajan kämmenissä. Lyyrisestä minästä on tullut instrumentti joka ei enää kaipaa virittämistä. se soi puhtaasti. Minuus on avartunut kokemaan, ottamaan vastaan kaiken. Avaruus aukeaa kosmisissa mitoissa, mutta se aukeaa myös pienimmissä ja vaatimattomimmissa. Ja Kajavalle niin luonteenomaisesti se aukeaa ihmissuhteessa, kahden ihmisen kohtaamisessa. Tämän avaruuden ja yhteenkuuluvaisuuden kokemus, yhteys niin luontoon kuin ihmiseenkin on se voima joka Kajavan runoissa nousee voittoisasti katoavaisuuden, hiipivän vanhuuden uhkaa vastaan. Mutta jännite Kajavan runoudessa säilyy. Runo näyttää syntyvän veitsen terällä, tietoisuuden ja tiedottomuuden rajamailla, todellisuuden ja unen ei kenenkään maalla. Herääminen, syntymä, uneen vaipuminen, kuolema, tässä kertautuvassa liikkeessä syntyy myös itse elämän suuri kuva, ja sen rajoilta Kajava noutaa runonsa. Kirjoittaminen on pohjimmiltaan alusta alkamista, mitään valmista ei ole, mitä voisi sellaisenaan käyttää. Kokemus, muisto, itse elämä ovat sittenkin ainoa lähtökohta. Uudestaan ne on otettava kerran toisensa jälkeen, näin Kajava tekee, ja siihen hänen lyriikkansa voima perustuu." Pertti Lassila, HS, edellisestä kokoelmasta Valveilla kuin unessa.
(Takakansiteksti)
"Mestarin runoja. Runo kasvaa kuin ruukku savenvalajan kämmenissä. Lyyrisestä minästä on tullut instrumentti joka ei enää kaipaa virittämistä. se soi puhtaasti. Minuus on avartunut kokemaan, ottamaan vastaan kaiken. Avaruus aukeaa kosmisissa mitoissa, mutta se aukeaa myös pienimmissä ja vaatimattomimmissa. Ja Kajavalle niin luonteenomaisesti se aukeaa ihmissuhteessa, kahden ihmisen kohtaamisessa. Tämän avaruuden ja yhteenkuuluvaisuuden kokemus, yhteys niin luontoon kuin ihmiseenkin on se voima joka Kajavan runoissa nousee voittoisasti katoavaisuuden, hiipivän vanhuuden uhkaa vastaan. Mutta jännite Kajavan runoudessa säilyy. Runo näyttää syntyvän veitsen terällä, tietoisuuden ja tiedottomuuden rajamailla, todellisuuden ja unen ei kenenkään maalla. Herääminen, syntymä, uneen vaipuminen, kuolema, tässä kertautuvassa liikkeessä syntyy myös itse elämän suuri kuva, ja sen rajoilta Kajava noutaa runonsa. Kirjoittaminen on pohjimmiltaan alusta alkamista, mitään valmista ei ole, mitä voisi sellaisenaan käyttää. Kokemus, muisto, itse elämä ovat sittenkin ainoa lähtökohta. Uudestaan ne on otettava kerran toisensa jälkeen, näin Kajava tekee, ja siihen hänen lyriikkansa voima perustuu." Pertti Lassila, HS, edellisestä kokoelmasta Valveilla kuin unessa.
(Takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
60