Ukkosen odottajat
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ukkosta odottava poika pihakeinussa
talojen välissä hetki jolloin ei voi aloittaa mitään
Sinun taskuistasi löytyvät vieraat kielet ja legendat
unien baabeli ja leikki, jossa pudotaan laidan yli
värrässä järjestyksessä
olemme vielä niin paljon ilmaa lämpimämpiä
talojen välissä hetki jolloin ei voi aloittaa mitään
Sinun taskuistasi löytyvät vieraat kielet ja legendat
unien baabeli ja leikki, jossa pudotaan laidan yli
värrässä järjestyksessä
olemme vielä niin paljon ilmaa lämpimämpiä
voimme luoda sähkön pilviin
panna sen soimaan
odottaa iltaan asti
(Takakansiteksti)
panna sen soimaan
odottaa iltaan asti
(Takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
"Näille sinun ruumiinosillesi eivät
kelpaa mitkä tahansa nimet.
Ne pitäisi nimetä auringonhajun mukaan
jonka ihosi saa vietettyinä päivinä.
Ja kai tiedät, että kun katson sinua
tällä tavalla silmänurkistani, katson sinua
vanhalla, tyypillisellä tavalla.
Kai tiedät, että samoin kuin kevät
muistuttaa syksyä, me saatamme olla menossa
kaikenlaisiin suuntiin."
kelpaa mitkä tahansa nimet.
Ne pitäisi nimetä auringonhajun mukaan
jonka ihosi saa vietettyinä päivinä.
Ja kai tiedät, että kun katson sinua
tällä tavalla silmänurkistani, katson sinua
vanhalla, tyypillisellä tavalla.
Kai tiedät, että samoin kuin kevät
muistuttaa syksyä, me saatamme olla menossa
kaikenlaisiin suuntiin."
Kevättalvella laulu tahtoi mieluusti lähteä suustani. Harjoittelin, lauloin ensin kaikki tauot täyteen, hurmaantuneena kun henkeä riitti. Ääni syntyi kuin kuparilanka, jota litistin kielellä kitalakea vasten ja päästin ulos.
Ylhäällä, ohuena se muistutti minulle, ettei laulun mitta ole se että unohtaa hengästyä, unohtaa mitä kaikkea tarvitsee. Tuntee luittensa vain lepäilevän toistensa päällä. Kuin koiran tai linnun poikaset pesässä, nekään eivät pärjää koko aikaa yksinään. Tulee joku ja työntää kurkkuihin lempeän nokkansa.
Ja miten ylimieliseksi voi tulla yksin ollessaan. Kun ei tarvitse ottaa huomioon: sekin, joka seisoo ohrapellossa ja laulaa kuin sulaa hunajaa, tarvitsee ihmishahmoaan, haluaa mennä nuhruisena peiton alle.
Mitä rantavedestä otat, mitä sirottelet sinne, kauniiksi pestyjä kiviä. Odottiko tämä murina aina kurkussasi, oletko muka jotain sukua.
Voin vakuuttaa sinulle: ihmiset ovat olleet paljon tottuneempia toistensa hajuun ja omaansa. Kasassa eivät ole nukkuneet mutta kyljittäin. Muuta en tiedä varmaksi; tämänkin päättelin. Laulun on voinut joku keksiä päästään.
Ylhäällä, ohuena se muistutti minulle, ettei laulun mitta ole se että unohtaa hengästyä, unohtaa mitä kaikkea tarvitsee. Tuntee luittensa vain lepäilevän toistensa päällä. Kuin koiran tai linnun poikaset pesässä, nekään eivät pärjää koko aikaa yksinään. Tulee joku ja työntää kurkkuihin lempeän nokkansa.
Ja miten ylimieliseksi voi tulla yksin ollessaan. Kun ei tarvitse ottaa huomioon: sekin, joka seisoo ohrapellossa ja laulaa kuin sulaa hunajaa, tarvitsee ihmishahmoaan, haluaa mennä nuhruisena peiton alle.
Mitä rantavedestä otat, mitä sirottelet sinne, kauniiksi pestyjä kiviä. Odottiko tämä murina aina kurkussasi, oletko muka jotain sukua.
Voin vakuuttaa sinulle: ihmiset ovat olleet paljon tottuneempia toistensa hajuun ja omaansa. Kasassa eivät ole nukkuneet mutta kyljittäin. Muuta en tiedä varmaksi; tämänkin päättelin. Laulun on voinut joku keksiä päästään.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
73