Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Mania
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Laura työskentelee maisterinpapereilla puhelinmyyjänä. Hänellä on pieni tyttö Elina "pikku lintunen" ja oma asunto. Elinan isä on lähtenyt perheestä ajat sitten, mutta siihen on totuttu. Lauralla on uusi hyvä ja turvallinen miesystävä, Mieto. Tässä vaiheessa kuviossa ei vielä ole mitään pahaenteistä. Laura rakastaa Elinaa yli kaiken ja arvostaa Mietoa. Puhelinmyynninkään ei tarvitse olla loppuelämän ura, mutta.
Lauralla on myös harrastus. Se muuttuu työtä tärkeämmäksi, se tekee lapsesta näkymättömän ja Miedosta sietämättömän. Se vie unen ja nälän. Siitä tulee Lauran ainoa koti. Tietokonepelin sisään hän rakentaa elämänsä uudelleen. Sinne hän upottaa, epätoivonsa, pelkonsa, paineensa ja vihansa. Siellä hän oppii tappamaan.
Ja kun eräänä päivänä hän menettää työnsä ja unohtaa hakea lintusensa päiväkodista, hän ei menekään kotiin. Hänellä on entisen miehensä peruina ase, jolla he yhdessä kävivät metsässä ampumassa. Nyt aseelle tulee käyttöä. Laura menee ammuntaklubille ja surmaa kolme miestä, eikä muista tapahtuneesta yhtään mitään, kunnes.
Vankilassa Lauraa painostetaan muistamaan, jos vain pään saisi auki ja sieltä mustat korpit lentämään. On torahampaista kuulustelijaa ja vähän siedettävämpi Sjöblom. Mutta mitä sitten kun alkaa muistaa?
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
”Sjöblom nojaa tuoliaan taakse, tuoli älähtää. Tämä on ensimmäinen kerta Sjöblomia. Sjöblom on psykologi. Hänen tehtävänsä on arvioida minua. Tämä on kerta, jolloin me otamme asemat, tämä on ensimmäinen kierros ja tästä kaikki alkaa, minun tarinani.”
Ensin siinä tarinassa ovat Laura ja Elina, äiti ja tytär. He asuvat kahdestaan ja joka aamu Elina, kuusivuotias, löytyy eri paikasta nukkumasta. Elina on Lauran silmäterä, hän on pikkuinen lintu, joka rakentaa pesiä eri puolelle asuntoa.
Laura on 29-vuotias ja työskentelee puhelinmyyjänä. Joskus vastaaja haistattelee ja lyö luurin korvaan. Jos myynti takkuilee, pitää yrittää löytää lisäargumenttipankista uusia myyntiargumentteja. Joskus myynti onnistuu, kuten lähes ystäväksi tulevan vanhan naisen kanssa.
Tarinassa on muutakin. Siihen kuuluu se että Lauran mies on lähtenyt pois. Niin lähti Lauran isäkin Lauran äidin luota. Mutta sitten tarinaan tulee mies, Mieto, näyttelijä. Mieto ei mene pois, ei vaikka siihen kävisi käsiksi. Ja Laura käy.
Yhä enemmän tarinaan kuuluu se että Laura jaksaa yhä huonommin, hän jaksaa yhä vähemmän pitää huolta itsestään, työstään, kodistaan, Elinastaan. Elinan pesän vaatteet alkavat olla homeessa. Sitten tulee ilta, jolloin kukaan ei enää hae Elinaa kotiin tarhasta. ”Olen väsynyt, luultavasti, sillä eletään jo aikaa jolloin olen väsynyt aina. Öisin en nuku.”
Tarinaan kuuluu myös peli, jota Laura pelaa yhä enemmän. Silloin hän unohtaa kaiken muun, hänet valtaa hetkellinen hulluus. Pelaaminen vie voimat, sen tuoma energia unet. ”Heikkoutta ei saa koskaan näyttää, lopettaa ei missään tilanteessa, pelin säännöt ovat nämä. Häviötä ei ikinä niellä.”
Ja sitten tarinaan kuuluu ampumarata, jossa on Lauran lisäksi neljä muuta ihmistä. Pois sieltä lähtee vain yksi.
(Tammi)
Lauralla on myös harrastus. Se muuttuu työtä tärkeämmäksi, se tekee lapsesta näkymättömän ja Miedosta sietämättömän. Se vie unen ja nälän. Siitä tulee Lauran ainoa koti. Tietokonepelin sisään hän rakentaa elämänsä uudelleen. Sinne hän upottaa, epätoivonsa, pelkonsa, paineensa ja vihansa. Siellä hän oppii tappamaan.
Ja kun eräänä päivänä hän menettää työnsä ja unohtaa hakea lintusensa päiväkodista, hän ei menekään kotiin. Hänellä on entisen miehensä peruina ase, jolla he yhdessä kävivät metsässä ampumassa. Nyt aseelle tulee käyttöä. Laura menee ammuntaklubille ja surmaa kolme miestä, eikä muista tapahtuneesta yhtään mitään, kunnes.
Vankilassa Lauraa painostetaan muistamaan, jos vain pään saisi auki ja sieltä mustat korpit lentämään. On torahampaista kuulustelijaa ja vähän siedettävämpi Sjöblom. Mutta mitä sitten kun alkaa muistaa?
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
”Sjöblom nojaa tuoliaan taakse, tuoli älähtää. Tämä on ensimmäinen kerta Sjöblomia. Sjöblom on psykologi. Hänen tehtävänsä on arvioida minua. Tämä on kerta, jolloin me otamme asemat, tämä on ensimmäinen kierros ja tästä kaikki alkaa, minun tarinani.”
Ensin siinä tarinassa ovat Laura ja Elina, äiti ja tytär. He asuvat kahdestaan ja joka aamu Elina, kuusivuotias, löytyy eri paikasta nukkumasta. Elina on Lauran silmäterä, hän on pikkuinen lintu, joka rakentaa pesiä eri puolelle asuntoa.
Laura on 29-vuotias ja työskentelee puhelinmyyjänä. Joskus vastaaja haistattelee ja lyö luurin korvaan. Jos myynti takkuilee, pitää yrittää löytää lisäargumenttipankista uusia myyntiargumentteja. Joskus myynti onnistuu, kuten lähes ystäväksi tulevan vanhan naisen kanssa.
Tarinassa on muutakin. Siihen kuuluu se että Lauran mies on lähtenyt pois. Niin lähti Lauran isäkin Lauran äidin luota. Mutta sitten tarinaan tulee mies, Mieto, näyttelijä. Mieto ei mene pois, ei vaikka siihen kävisi käsiksi. Ja Laura käy.
Yhä enemmän tarinaan kuuluu se että Laura jaksaa yhä huonommin, hän jaksaa yhä vähemmän pitää huolta itsestään, työstään, kodistaan, Elinastaan. Elinan pesän vaatteet alkavat olla homeessa. Sitten tulee ilta, jolloin kukaan ei enää hae Elinaa kotiin tarhasta. ”Olen väsynyt, luultavasti, sillä eletään jo aikaa jolloin olen väsynyt aina. Öisin en nuku.”
Tarinaan kuuluu myös peli, jota Laura pelaa yhä enemmän. Silloin hän unohtaa kaiken muun, hänet valtaa hetkellinen hulluus. Pelaaminen vie voimat, sen tuoma energia unet. ”Heikkoutta ei saa koskaan näyttää, lopettaa ei missään tilanteessa, pelin säännöt ovat nämä. Häviötä ei ikinä niellä.”
Ja sitten tarinaan kuuluu ampumarata, jossa on Lauran lisäksi neljä muuta ihmistä. Pois sieltä lähtee vain yksi.
(Tammi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Vihdoinkin me rakastelemme. Miedon taulukoiden mukaan me olemme rakastelleet viimeksi noin pari kuukautta sitten.
- Voisitsä rakastaa mua?
- Voisitsä rakastaa mua, toistan.
- Voisin, Mieto sanoo.
- Miks.
Mieto haraa pehkoaan ja hymyilee laiskasti. Hänen reitensä sykkii yhä.
- Miks sä voisit rakastaa mua?
- Haluaksää nyt jonkun kohteliaisuuden.
- En.
Haluan. Tietysti minä haluan kohteliaisuuden. Etkö sinä tiedä mitään naisista.
- Emmää tiiä.
-Täytyyhän sun nyt tietää. Täytyy olla järkevät perustelut, jatkan.
- Kyllä mää voisin sua rakastaa.
-Miks.
Mieto puistelee päätä.
- Täytyyhän sun jumalauta osata sanoa miks!
- Emminä tiiä. Miksi sää rakastaisit mua.
- Mitä se tähän kuuluu.
- Voisitsää.
- Mitä.
- Rakastaa tämmöstä.
Mieto levittää kätensä ilmaan. Hänen itsetyytyväisyytensä paisuu huoneen kokoiseksi.
- Emmä tiedä.
Ja silloin minä ajattelen:
Minä en tiedä. Miksi minä en ennemmin ole tätä ajatellut, mitä minä ajattelen. Että voisinko minä.
Minä en kyllä koskaan voisi rakastaa Mietoa.
- Voisitsä rakastaa mua?
- Voisitsä rakastaa mua, toistan.
- Voisin, Mieto sanoo.
- Miks.
Mieto haraa pehkoaan ja hymyilee laiskasti. Hänen reitensä sykkii yhä.
- Miks sä voisit rakastaa mua?
- Haluaksää nyt jonkun kohteliaisuuden.
- En.
Haluan. Tietysti minä haluan kohteliaisuuden. Etkö sinä tiedä mitään naisista.
- Emmää tiiä.
-Täytyyhän sun nyt tietää. Täytyy olla järkevät perustelut, jatkan.
- Kyllä mää voisin sua rakastaa.
-Miks.
Mieto puistelee päätä.
- Täytyyhän sun jumalauta osata sanoa miks!
- Emminä tiiä. Miksi sää rakastaisit mua.
- Mitä se tähän kuuluu.
- Voisitsää.
- Mitä.
- Rakastaa tämmöstä.
Mieto levittää kätensä ilmaan. Hänen itsetyytyväisyytensä paisuu huoneen kokoiseksi.
- Emmä tiedä.
Ja silloin minä ajattelen:
Minä en tiedä. Miksi minä en ennemmin ole tätä ajatellut, mitä minä ajattelen. Että voisinko minä.
Minä en kyllä koskaan voisi rakastaa Mietoa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.