Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Näiden seinien sisällä me emme näy
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Katri Tapolan kaunis, julma ja hykerryttävän hauska kuvaus niistä vaikutuksista joita äitiydellä on naisen elämään, hänen kokemukseensa lapsesta, miehestä, ympäristöstä, sekä itsestään.
Näiden seinien siällä me emme näy on kielellisesti nautittava, hienovaraisen humoristinen puheenvuoro nykynaisen suhteesta äitiyteen. Mitä sana oikeastaan pitää sisällään? Kaikkea muuta se ainakin on kuin naistenlehtien kiiltelevät kuvat hyvinhoidetuista äideistä hymyilevine vauvoineen. Se on pesemistä, tiskaamista, nukuttamista, tyynnyttelemistä, hiekkalaatikolla kykkimistä, kodin järjestelemistä. Yhdellä sanalla: se on huolehtimista. Onko se itse asiassa mitään muuta? Onko äiti olemassa muuten kuin toisten tarpeiden kautta, onko hän itse olemassa lainkaan?
Näiden seinien siällä me emme näy on kielellisesti nautittava, hienovaraisen humoristinen puheenvuoro nykynaisen suhteesta äitiyteen. Mitä sana oikeastaan pitää sisällään? Kaikkea muuta se ainakin on kuin naistenlehtien kiiltelevät kuvat hyvinhoidetuista äideistä hymyilevine vauvoineen. Se on pesemistä, tiskaamista, nukuttamista, tyynnyttelemistä, hiekkalaatikolla kykkimistä, kodin järjestelemistä. Yhdellä sanalla: se on huolehtimista. Onko se itse asiassa mitään muuta? Onko äiti olemassa muuten kuin toisten tarpeiden kautta, onko hän itse olemassa lainkaan?
Tapolan herkkä, sisäiseen maailmaan pakoileva kerronta välittää suggestiivisesti sen masokistisen huolehtimisen noidankehän, johon Ellen ajautuu - tai johon hän itse itsensä ajaa.
Näiden seinien sisällä me emme näy on kuitenkin myös kertomus vapautumisesta, vaihtoehdoista, onnesta ja rauhasta jotka löytyvät hiljaisuudesta, omasta paikasta osana sukupolvien päättymätöntä ketjua.
“Kaikki tapahtuu illalla kello kuusi, ajatteli Ellen noustessaan portaita. Silloin äidit pilkkovat keittiöissään kasviksia ohuiksi suikaleiksi, säännönmukaisiksi pikku kuutioiksi ja keittiö imee lapset äidin helmoihin. Silloin eletään hämärän rajamailla ja keräännytään yhteen. Työpäivä päättyy, sisällä valot syttyvät sitä mukaa kuin aurinko painuu mailleen. Hämärä ajaa lauman kokoon, ja se mitä sitten tapahtuu jää ikuisiksi ajoiksi seinien sisälle, pieniin korviin, ikiaikaiseen muistiin, joka ei petä: oliko niin että peikot saapuivat metsän reunalle kurkkimaan, petolinnut kiersivät korpimaiden yllä ja suonsilmä aukesi upottavana?“
(Tammi)
Näiden seinien sisällä me emme näy on kuitenkin myös kertomus vapautumisesta, vaihtoehdoista, onnesta ja rauhasta jotka löytyvät hiljaisuudesta, omasta paikasta osana sukupolvien päättymätöntä ketjua.
“Kaikki tapahtuu illalla kello kuusi, ajatteli Ellen noustessaan portaita. Silloin äidit pilkkovat keittiöissään kasviksia ohuiksi suikaleiksi, säännönmukaisiksi pikku kuutioiksi ja keittiö imee lapset äidin helmoihin. Silloin eletään hämärän rajamailla ja keräännytään yhteen. Työpäivä päättyy, sisällä valot syttyvät sitä mukaa kuin aurinko painuu mailleen. Hämärä ajaa lauman kokoon, ja se mitä sitten tapahtuu jää ikuisiksi ajoiksi seinien sisälle, pieniin korviin, ikiaikaiseen muistiin, joka ei petä: oliko niin että peikot saapuivat metsän reunalle kurkkimaan, petolinnut kiersivät korpimaiden yllä ja suonsilmä aukesi upottavana?“
(Tammi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Kuu kuumotti liikkumattoman lumen yllä. Lapsi oli puettu pulleaksi. Se istui kelkassa, ylämäkeen: kuu, kuu, kuu, se henkäisi. Puut kohosivat tummina lapsen sivuilla: puu, puu, puu, se puhalteli suustaan.
Siunattu talvi, lumi oli yhtä valkoinen ja tienoo yhtä musta kuin silloin ennen. Tämän minä tunnen, Ellen sanoi, tämän minä osaan näyttää sinulle. Lampaat haisivat heinälle. Öljylamppu oli hämärässä pehmeä.
Lapsi lähti kulkemaan: tänne, se sanoi ja tarttui Ellenin käteen. Se oli ottanut hänet takaisin. He kävelivät tähtien alla, Ellen antoi lapsen määrätä reitin. Hän seurasi, taas. Siunaus lepäsi heidän yllään sen hetken verran.
Sisällä yölampun valo heitti enkelinsiivet seinälle. Lampun yllä ikonissa oli äiti ja lapsi, tummuudessa. Pyhä pentu tarrautui emoon. Lapsi pysähtyi ja katsoi ikonia. Äiti hoitaa vauvaa, se sanoi. Lumottu aika: hän palveli eikä se tehnyt hänelle pahaa.
Siunattu talvi, lumi oli yhtä valkoinen ja tienoo yhtä musta kuin silloin ennen. Tämän minä tunnen, Ellen sanoi, tämän minä osaan näyttää sinulle. Lampaat haisivat heinälle. Öljylamppu oli hämärässä pehmeä.
Lapsi lähti kulkemaan: tänne, se sanoi ja tarttui Ellenin käteen. Se oli ottanut hänet takaisin. He kävelivät tähtien alla, Ellen antoi lapsen määrätä reitin. Hän seurasi, taas. Siunaus lepäsi heidän yllään sen hetken verran.
Sisällä yölampun valo heitti enkelinsiivet seinälle. Lampun yllä ikonissa oli äiti ja lapsi, tummuudessa. Pyhä pentu tarrautui emoon. Lapsi pysähtyi ja katsoi ikonia. Äiti hoitaa vauvaa, se sanoi. Lumottu aika: hän palveli eikä se tehnyt hänelle pahaa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
172