Liian paksu perhoseksi

Naisten levottomat askeleet tulevat ja menevät. Ne ovat käyneet avaamassa ovet, ja Kaisu näkee salin tapaiseen huoneeseen, missä naiset pakkaavat tavaroitaan. He sullovat vaatteita laatikoihin ja sitten ilman ymmärrettävää syytä penkovat pakatun laatikon taas sekaisin ja osan tavaroista takaisin lattialle. He huudahtelevat löydöilleen, peilailevat leninki edessään, etsivät sitten vimmatusti jotakin ja mättävät taas vaatteita laatikoihin.
Kaisun mielestä touhu näyttää sekasortoiselta.
- Tyttö, tyttöö, rouva huutaa.
Kaisu menee ovelle ja katsoo huoneeseen. Huonekalut näyttävät kalliilta. Niissä on kaiverruksia ja tyyliä, jos niistä nyt voi jotakin päätellä. Jokainen tuoli ja pöytä ja kaapin päällys on lastattu täyteen erilaisia vaatteita.
- Tulee pakkaamaan, tulee, rouva livertää. - Tulee auttamaan pakkaamisessa.
- Jaa kuka, Kaisu sanoo. Sen verran korpeaa äskeinen vihjailu, ettei hän ole käynyt kansakoulua.
- Ahaa, hän on näsäviisas, rouva kiihtyy. - Erni, tämä ihminen on näsäviisas. Harkitse tätä, ennen kuin pestaat.
- Olkaa nyt, älkää nyt, Erni pyytää tosissaan.
Mutta Kaisukin sanoo:
- Kyllä sitä sopii harkita. Ei mua mitenkään huvita ottaa pestiä sikolättiin.
Tämä on kuin elokuvaa, Kaisu ajattelee, kun katsoo sanojensa vaikutusta.
Rouva tulee kohti kotkottaen kuin hautomakana höyhenet pörhössä. Äkkiä se kuitenkin tarttuu rintaansa ja voihkaisee. Tytär tempaa jostakin lusikan ja siihen sokeripalan. Kädet vapisten se tiputtaa kamferia pullosta palalle ja työntää äitinsä suuhun.
Vaikutus on ihmeellinen. Rouva on kohta taas voimissaan ja säksättää:
- Erni, Er-ni, minä oikein painokkaasti sanon: Poikani Erni. Harkitse tarkoin tämän ihmisen kohdalla, ettet tee erehdystä.
- Minä olen harkinnut jo, Erni sanoo kovalla äänellä.
Hän lähtee myymälään sukien kiivaasti tukkaansa.
Kaisu ottaa matkalaukkunsa ja menee perässä. Mies tekee jotakin tiskillä, yrittää siivota, Kaisu huomaa. Kaisu istuu laukkunsa päällä ja katsoo tämän käsiä. Minä olen hullu, Kaisu ajattelee. Mutta nuo kädet... ja ääni. Varsinkin ääni, jo puhelimessa ja äsken maantiellä. Niin mitä niistä, kysyy pieni pilkallinen ääni Kaisun sisuksissa. Ei kuulu sulle, Kaisu ajattelee ja liikahtaa kiivaasti.
Jos... jos sinä jäät, niin sano minua sitten Erni. Älä sano kauppias. On niinkun mukavampi niin, kauppias sanoo arasti.
Hyvä on, Kaisu sanoo. Hyvä on, olkoon niin. Minä jään.
Mies katsoo häneen niin kiitollisena, ettei Kaisu saa sanotuksi sen enempää.