Billy Budd

Tarina kertoo komeasta kaksikymmenvuotiaasta keulamärssymiehestä Billy Buddista, ’ Kauniista Merimiehestä’ Hänen Majesteettinsa linjalaivassa ’ Indomitablessa’ 1790-luvulla, suuren kapinan jälkivuosina. Billy oli löytölapsi, luultavasti harha-askel, todennäköisesti jalompaa syntyperää kuin laivatoverinsa. Mutta vähemmän kuin jalo veri ja komea ulkomuoto hänessä merkitsi vilpitön mielen viattomuus ja säkenöivä nuori elämänilo, joka varsinaisesti teki hänestä tarunhohteisen merimiehen ja toveriensa suosikin.
Sunnuntailapsen Billy Buddin vastapoolissa, asemestari Claggartissa Melville kuvaa uudemmassa kirjallisuudessa harvoin jos koskaan tavattava ilmiötä: täydellistä, motivoimatonta synnynnäistä pahuutta. Mykistävällä psykologisella johdonmukaisuudella tekijä kuvaa Claggartin etenemistä kieroutuneella tiellään, mistä seurauksena suoraluontoinen, ihailtu nuorukainen joutuu aiheetta syytetyksi kapinavehkeilystä, kuolemaantuomituksi sokean ohjesäännön mukaan ja haudatuksi mereen.
Melvillen romaanissa aukeaa lukijalle monta näköalaa. Pääjuonensa ohella se antaa lavean ja värikkään kokonaiskuvan oloista Englannin laivastossa 18. vuosisadan lopulla, suuren laivastokapinan jälkivuosina. Psykologisessa mielessä se on järkyttävä todistuskappale viattomuuden täydellisestä suojattomuudesta pahaa tahtoa ja tunteettomia lakipykäliä vastaan. Ja tärkeimpänä kaikesta se on miehekäs ja vaikuttava meriromaani – niitä, joiden tuoreutta ja voimaa vuosikymmenet eivät saa katoamaan.
(takakansiteksti)

Herman Melville kirjoitti viimeisinä vuosinaan "Billy Buddin", tarinan englantilaiseen sotalaivaan pakolla värvätystä matruusista, joka hirtetään syyttömänä vuonna 1797. Kuvausta mielivaltaisen sotilaskurin ja puolustuskyvyttömän yksilön kofliktista pidetään Melvillen toisena mestariteoksena "Moby Dickin" ohella.

Teos julkaistiin vasta 1924 ja siitä saatiin lopullinen korjattu versio 1962. "Billy Budd, matruusi" on nyt ensi kerran suomennettu ennallistetun käsikirjoituksen mukaan.

(Pequod, 2015)