Turpiin vaan ja onnea

Arijoutsilla on aina jotain uutta tarjottavanaan myös pakinakokoelmien tekijänä. ”Kärsiskös puhutella?” kokoelmassaan hän lahjoitti maamme pakinoitsijakunnalle hyperhienon ”koseronomi” tittelin. ”Älä hikeenny” kokoemlassa nimipakinassa hän antoi katajaiselle kansallemme elämänohjeen, joka kohta muuttui ns. lentäväksi lauseeksi. Uusimmassa kokoelmassaan ”Turpiin vaan ja onnea” Arijoutsi tekee kunniaan eräälle pakinamuodolle, jolla hän vuosien kuluessa on vakinaisella palstallaan niittänyt kenties loistavimmat laakerinsa. Hän julkaisee tässä tunnetut ”Helsingin Hulinansa” 15-vuotisjuhlanumerona. Tuo pakinan muoto – parodisesti vääristellyt päiväuutiset – syntyi sodan loppupuolella ja rupesi kohta ottamaan aineistoaan torikokouksista, kansanhuollon toimenpiteistä, ministerien edesottamuksista jne. Viidentoista vuoden ajan on ”Helsingin Hulinat” ilvehtinyt poliitikkojen, vaaliehdokkaitten, kulttuuripiirien, keksijäin, huijareiden, missien ja elokuvan kustannuksella – lukijoiden riemuksi ja niiden harmiksi, jotka ovat tunteneet itsensä näiden parodiauutisen takaa. ”Helsingin Hulinoissa” on Arijoutsin satiiri ollut aina purevimmillaan ja hänen ilvehtimisensä vailla kaikkia rajoja. Nyt kun erikoinen juhlanumero: ”15 vuotta suomalaista demokratiaa ja muutakin surkeutta” saapuu kirjallisessa asussa lukijain käsiin, on Suomi saanut oman ”Grönköping i Helg och Söcken” kirjansa, ei jäljittelynä vaan omaperäisellä tavalla meidän oloihimme ja aikaamme sovitettuna.
(takakansiteksti)