Ranskalainen testamentti

Isoäiti Charlotten kertomuksissa ja todellisessa elämässä ovat vastakkain erikoisella ja groteskillakin tavalla toisaalta kärsimykset, toisaalta yhteiskunta ja kansan kärsimykset, toisaalta keskieurooppalainen elämästä nauttiminen, joka tuntuu pojasta uskomattomalta, kuin sadulta. Myöhemmin pojan koko elämää leimaa tasapainottelu hänen venäläisyytensä ja ranskalaisten juuriensa välillä. Kun hän aikuisena muuttaa Ranskaan, maa on hänelle tavallaan tuttu mutta myös täysin vieras.
Andreï Makinen valoisan, jännittävän ja koskettavan romaanin pohjana ovat hänen omat vaiheensa.
(lieveteksti)
Omaelämäkerrallisen romaanin kertoja on kertomuksen alussa kymmenvuotias, sen päätyttyä jo aikamies. Hänen kasvuaan ja kehittymistään leimaa eläminen kahden erilaisen kulttuurin piirissä; venäläisen ja ranskalaisen. Pojan ranskalaistaustainen isoäiti, Charlotte kertoo pojalle ja tämän siskolle muistojaan nuoruudestaan Ranskassa. Isoäidin kertomukset tekevät suuren vaikutuksen poikaan, jonka on kuitenkin sopeuduttava myös venäläiseen tapaan elää. (Oulun kaupunginkirjaston laatima kuvailu)
Valoisa, jännittävä ja koskettava menestysteos! Pieni poika istuu ranskalaisen isoäitinsä parvekkeella Siperiassa ja kuulee mielikuvitusta kiihottavia kertomuksia ajoilta, jolloin tsaari ja tsaaritar kävivät Pariisissa. Kertomukset taikovat oven auki neuvostotodellisuuden arjesta ihmemaailmaan. Parveke leijuu aron yllä, ja poika näkee edessään Pariisin suuren tulvan, kaupungin talorykelmät, katedraalien huiput. Isoäiti Charlotten säilyttämät sanomalehtileikkeet ja vanhat valokuvat lumoavat pojan. Isoäidiltä hän myös perii rakkauden ranskan kieleen ja kirjallisuuteen. Isoäidin kertomuksissa ja todellisessa elämässä ovat vastakkain venäläinen suljettu yhteiskunta ja keskieurooppalainen elämästä nauttiminen, joka tuntuu pojasta kuin sadulta. Myöhemmin pojan koko elämää leimaa tasapainottelu hänen venäläisyytensä ja ranskalaisten juuriensa välillä. (BTJ)