Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Sisilisko ja minä

Kommentit (1)

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Valoaalto, Kaarina
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva

kuvaus

Lyriikalla prässättyä proosaa rakeisina puristeina SIIPIKARJAN RATOKSI

Sisilisko ja minä on
säätilaan mukaeltua kerrontaa
jännitteet vastaavat hehkulamppua n. 40 W
juonta ei ole
henkilöt minä ja vielä kerran minä
tapahtumat sää tilassa, aika avaruudessa
paikka agraari kyläkaivo vastineeksi urbaanille citylle
kirjan draamallisia käänteitä edustaa poutapilvi, joka menee
suoraan erään lyhtypylvään yli,
sanalla sanoen, kaksossyndrooman uhrille Eva Blitzille ei
riittänyt se, että hänen takapuolensa oli jakautunut kahtia,
samoin sydän, aivot ja mieli,
kaiken huipuksi hän oli vielä sekä horos- että stetoskooppissakin
kaksonen.

Siis: transpersoonalliseen psykologiaan perustuvia kilahduksia
erään toisen puoliskonsa hukanneen sielun jalkaraudoista.
(takakansiteksti)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Sisilisko ja minä

Alanimeke

Eva Blitzin tarina

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

1991

Sivumäärä

172

Kustantaja

Kirjayhtymä

Kieli

suomi

Kommentit (1 kpl)

TuomasA25.9.2019

Sisilisko on sisilisko. Minä on minä. Sisiliskokin on minä? Kaarina Valoaalto ei päästä helpolla romaanissaan Sisilisko ja minä, joka on, kuten takakannessa heti alkuun sanotaan, lyriikalla prässättyä proosaa. Runon muoto ui tekstiin ajoittaisena säkeisiin ryhmittymisenä, ja kielessä tuntuu muutenkin runon ote. Lauseiden syntaksia rikotaan, rytmi on töksähtelevä, nykivä, nyrjäyttelevä, kunnes sen antaa vetää. Pysähdellen kannattaa silti lukea – merkkailtavaa on.

Kuvaustekstin lukuohjeena tarjotaan minän eri puolten kamppailua, mutta tätä voi lukea sujuvasti ja tunnistettavasti myös parisuhdekertomuksena. Erityisesti kahden naisen suhteen allegorisesta kuvauksesta kertyy vihjeitä. On suhde keiden välillä tahansa, se on mahdottoman tuntuinen alusta loppuun ja äärimmäisen riippuvainen. Itsensä tunnistaa lukiessa joskus kertojaminän, joskus sisiliskon kuvauksesta. Ehkä se on tarkoituskin, jos ajattelee "minän eri puolet"-kulmaa.

Valoaallon romaani on saavuttanut jonkinlaisen kulttiteoksen aseman. Markku Eskelinen kirjoittaa Raukoilla rajoilla -kirjassaan: "Olennaisimmillaan Sisilisko ja minä on intensiivisen hallittu kertomus symbioottisen parisuhteen ehdoista, edellytyksistä ja dynamiikasta." Teokselle on omistettu pari sivua myös Pauliina Haasjoen väitöskirjassa Häilyvyyden liittolaiset (2012). Sijoitan itse tämän teoksen #kokkir-haasteeseen, ja tukeudun kokeellisuuden määritelmässäni teoksen omintakeiseen kielenkäyttöön, erikoisiin rytmeihin ja monien lukutapojen mahdollisuuksiin.

"Onko sisiliskolla ylipäänsä omaa tahtoa? Silloin kun hän sitä eniten tarvitsisi, ja jonka puutteesta olen häntä arvostellut, juuri silloin kun hänellä sitä olisi, minä olen ensimmäisenä estämässä häntä sitä toteuttamasta." (s. 53)

Linkki