Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Rajamaan pappi
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Mäntyharjun isopappilan aitaan on sidottu kolmen komeaa ratsua; kirkkoherralla, tulisieluisella Sakari Cygnaeuksella, on korkeita vieraita, Sysmän Tandefeltit ja vänrikki Taube. Herrat ovat huolestuneita maansa kohtalosta, sillä Ruotsin Fredrik-kuninkaan ja Venäjän keisarinnan välinen sota koettelee ankarasti Suomen köyhiä rajamaita. Silloin valpas kirkkoherra heittää heille kysymyksen, jonka edessä aatelismiehet mykistyvät. ”Miksi emme voisi perustaa itsenäistä Suomen valtakuntaa?”
Aino Voipion historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvan romaanin taustana on 1700-luvun pappilaidylli, arkiset touhut ja lahjakkaan lapsikatraan leikit. Se kertoo kauniin papintyttären ja nuoren Kustaa Dunckerin rakkaustarinan ja samalla vakaan, isänmaataan rakastavan hengenmiehen elämästä, jonka punaisena lankana kulkee levottomien aikojen ja rajan läheisyyden synnyttämä toive Suomen itsenäistymisestä.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Mäntyharjun isossa pappilassa oli harvinaisen hiljaista. Perheen pää, kirkkoherra Sakari Cygnaeus, oli matkoilla, ja vanhimmat pojat olivat varhain aamulla lähteneet kaukaisille vesille kalaan.
Minne kirkkoherra oli mennyt, sitä hän ei ollut sanonut. Vaan tänä aamunapa Yrjö siitä oli ottanut selvän. Isä oli mennyt Porvooseen. Tuvan puolella tiesivät. Juoseppi oli kyytiin lähtiessään kehaissut, että kolmen veneheittopaikan kautta tässä taas matkaa tehdään. Kun sitten vielä kirkkomiehet olivat pyhäaattona nähneet sen kokoisen veneen Lahnaveden perukoilla länttä kohti soutamassa, niin siitäpä tiesi, minne menossa oli: Peruvedelle ja Pertunmaalle. Ja minnekäs sieltä, ellei hevoskyydillä eteenpäin Porvooseen asti piispa Jusleniusta tapaamaan, koska kerran näin kauan matkalla viipyi.
Minne kirkkoherra oli mennyt, sitä hän ei ollut sanonut. Vaan tänä aamunapa Yrjö siitä oli ottanut selvän. Isä oli mennyt Porvooseen. Tuvan puolella tiesivät. Juoseppi oli kyytiin lähtiessään kehaissut, että kolmen veneheittopaikan kautta tässä taas matkaa tehdään. Kun sitten vielä kirkkomiehet olivat pyhäaattona nähneet sen kokoisen veneen Lahnaveden perukoilla länttä kohti soutamassa, niin siitäpä tiesi, minne menossa oli: Peruvedelle ja Pertunmaalle. Ja minnekäs sieltä, ellei hevoskyydillä eteenpäin Porvooseen asti piispa Jusleniusta tapaamaan, koska kerran näin kauan matkalla viipyi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
Historiallinen romaani Mäntyharjun pappilasta 1742-73
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
216