Lauttasaari

Lauttasaari on Jyrki Pellisen yhdestoista runokokoelma, sarja runoja siitä lapsuudesta ja nuoruudesta, joka Lauttasaareen liittyi, ja niistä tunnoista joita ympäristö nyt hänessä herättää. Pellisen runous on aina ollut rohkeaa, se ei pelkää omintakeisuutta, vaikeutta, ei lopulta mitään: "Pellinen luo oman todellisuutensa. Runouden epäsovinnainen puhe tulee merkitsemään hänelle 'villiä villimpää lunastetta, katetta'. Hänelle avautuu vaihtoehtoinen tie, kaipuun tie. Suuri vieraus on tullut hänelle tutuksi, kuten hän sanoo. Maailma on väsyttävä, se ajaa poikansa pois. Hän keksii 'keinotekoisen yksinäisyyden', jota sävyttää toisaalta 'pettymyksenluonne', toisaalta tunne siitä että on ansainnut 'kalliin rauhan'. Tämä kallis rauha on 'elämää uskonsa rinnalla ja varjonsa valkeudessa'. Se on sitä että järjeltä siepataan sen hohtimet. Tutuksi käyneelle makkarakioskin miljöölle ja maailman ahtaalle kaukalolle' esitetään vastaväitteitä; sellainen on koko Pellisen runous." (HF, HS)