Punaisen kukon laulu

’Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa.’ Tuomari Matti Viima tuumi, että Laura Hammarenin jutun onnekas päätös oli rauhoittanut vähän liikaakin. Hänen uusi viehättävä sihteerinsä Irja Harttikaan ei tuntunut oikein tyytyväiseltä asioiden luistoon. Niinpä kun Teerisuo-niminen puutarhuri pyysi puheillepääsyä, Viima otti tämän ja rouva Teerisuon verukkeitta vastaan. Aviopari oli varsin tavallisen näköinen, mutta heidän asiansa oli lievästi sanoen yllättävä. Pariskunta oli puolisen vuotta sitten ostanut puutarhatilan Helsingin lähistöltä. Aluksi kaikki oli sujunut hyvin, mutta sitten he olivat saaneet nimettömän kirjeen, jossa heitä pahempia seurauksia välttääkseen kehotettiin muuttamaan paikkakunnalta. Vähän myöhemmin rikottiin suuren kasvihuoneen kaikki ikkunat. Sitten palo vakuuttamaton saunarakennus eräänä yönä maan tasalle. Poliisi yritti turhaan selvittää asiaa, ja Teerisoiden elämä muuttui painajaiseksi, joka huipentui pimeästä yöstä ammuttuun haulikonlaukaukseen. Vain sattuma pelasti heidän henkensä. Viiman suorittamat tutkimukset ja keskustelut poliisiviranomaisten kanssa eivät tuoneet mitään valaisua tähän häikäilemättömään vainoon. Asia jäi lepäämään, kunnes Viima Englannissa ollessaan luki tyrmistyttävän uutisen: Teerisoiden talo oli palanut, ja puutarhuri Teerisuo sen mukana. Tapausta epäiltiin tuhopoltoksi, mutta tekijästä ei nytkään saatu selkoa. Asia oli jo melkein unohtunut Viiman mielestä, kun eräs yllättävä tapaaminen lähes vuotta myöhemmin pani liikkeelle tapahtumaketjun, jonka sähköisestä loppunäytöksestä Matti Viima selviää vain järjestämällä todellisen paukkuyllätyksen.
(takakansiteksti)