Ettei etäisyys ikävöisi
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
2 kertomusta, jotka ovat toistensa vastapareja. Läsnäolossa murtuvat yksityisen ja yhteisen todellisuuden rajat, Poissaolossa on selonteko erään kaupungin vähittäisestä tuhoutumisesta. Kummassakin punnitaan, miten ihminen kestää menetykset ja yksinäisyyden, mitä tuhon ja uuden elämän ulottuvuuksia ihmisen tajunta kätkee.
(takakansiteksti)
Baader-Maastrichtin kauhuelokuvateollisuuden palveluksessa työskennellyt Sofi alkaa kokea erikoisen näkymättömän todellisuuden läsnäoloa ja menettää samalla läheistensä luottamuksen. Itse hän ei tunne olevansa sairas, vaikka ulkopuolisen silmin ääneen käydyt keskustelut näkymättömän olennon kanssa vaikuttavat oudoilta, koska kukaan ei voi jakaa hänen kokemustaan.
Kirjan toinen kertomus Poissaolo puolestaan kuvaa kaupunkia, josta asukkaat katoavat merkillisesti. Tarinan päähenkilö Gamma kokee vasta tarinan lopussa kipeän oivalluksen, kuinka toisista välittäminen estää muita ja häntä itseään häviämästä. Nähdessään pihalla orvon lapsen hän ymmärtää, ettei hän voi sivuuttaa pojan sairaiden kasvojen esittämää vaatimusta eikä hän edes halua väistää omaa vastuutaan, koska poika tarvitsee huolenpitoa. Lopulta Gamma ajattelee, että hän ei hylkää poikaa, tapahtuipa kaupungissa mitä tahansa ja päätös antaa myös hänen olemassaololleen merkityksen. "Hän ei päästäisi poikaa katoamaan, ja niin kauan kuin poika tarvitsisi häntä, Gammakaan ei voisi kadota. Pojan askartelua katsoessaan Gammassa alkoi elpyä jotain kauan sitten haudattua. Niin kuin puudutus olisi lakannut, niin kipeää se teki."
Kirjan otsikoista löytyy yhtymäkohta filosofi Emanuel Levinasin teoksessa Etiikka ja äärettömyys (1996) käyttämiin käsitteisiin. Eettinen läsnäolo merkitsee Levinasin mukaan juuri toisen kasvojen näkemistä, vastuuta toisen puolesta.
(Tiina Tuomainen/ Sanojen aika)
Baader-Maastrichtin kauhuelokuvateollisuuden palveluksessa työskennellyt Sofi alkaa kokea erikoisen näkymättömän todellisuuden läsnäoloa ja menettää samalla läheistensä luottamuksen. Itse hän ei tunne olevansa sairas, vaikka ulkopuolisen silmin ääneen käydyt keskustelut näkymättömän olennon kanssa vaikuttavat oudoilta, koska kukaan ei voi jakaa hänen kokemustaan.
Kirjan toinen kertomus Poissaolo puolestaan kuvaa kaupunkia, josta asukkaat katoavat merkillisesti. Tarinan päähenkilö Gamma kokee vasta tarinan lopussa kipeän oivalluksen, kuinka toisista välittäminen estää muita ja häntä itseään häviämästä. Nähdessään pihalla orvon lapsen hän ymmärtää, ettei hän voi sivuuttaa pojan sairaiden kasvojen esittämää vaatimusta eikä hän edes halua väistää omaa vastuutaan, koska poika tarvitsee huolenpitoa. Lopulta Gamma ajattelee, että hän ei hylkää poikaa, tapahtuipa kaupungissa mitä tahansa ja päätös antaa myös hänen olemassaololleen merkityksen. "Hän ei päästäisi poikaa katoamaan, ja niin kauan kuin poika tarvitsisi häntä, Gammakaan ei voisi kadota. Pojan askartelua katsoessaan Gammassa alkoi elpyä jotain kauan sitten haudattua. Niin kuin puudutus olisi lakannut, niin kipeää se teki."
Kirjan otsikoista löytyy yhtymäkohta filosofi Emanuel Levinasin teoksessa Etiikka ja äärettömyys (1996) käyttämiin käsitteisiin. Eettinen läsnäolo merkitsee Levinasin mukaan juuri toisen kasvojen näkemistä, vastuuta toisen puolesta.
(Tiina Tuomainen/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
170
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Alanimeke
2 kertomusta
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
170