Eihän elämälle mitään voi

Helena Anhva antaa kertomuksissaan hiljaisten, huomaamattomien, arkojen puhua; äänen saa hän joka muuten jää niiden varjoon jotka tietävät, miten asioiden pitää olla. ihmisen haurauden ja haavoittuvuuden tuntien kirjailija kuvaa heitä, jotka joutuivat kahdenkin sodan satuttamiksi. Pelon ja ahdistuksen kokemukset kantavat sukupolvesta toiseen, ja toisaalta, yksi ele tai sana voi jättää mieleen lähtemättömän jäljen.
(takakansiteksti)