Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Alice B. Toklasin omaelämäkerta

Aikalaisarvio

Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Stein, Gertrude

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Gertrude Stein oli asunut Pariisissa kolmekymmentä vuotta kun häneltä alettiin kärttää muistelmia tai omaelämäkertaa. Se ei johtunut hänen maineestaan tai suosiostaan kirjailijana sillä hänen kuuluisuutensa perustui lähinnä julkaisemattomiin käsikirjoituksiin, vaan hänen asemastaan eräänlaisena Montparnassen Sibyllana, Pariisin kirjallis-taiteellisten piirien yhtenä keskushenkilönä jonka talo, salonki, oli auki kaikille halukkaille, tosin suosituskirjeen voimalla. Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuikin väkeä aimo joukko ja kertomista olisi riittänyt, mutta kirjallisuudenlaji ei Gertrude Steinia kiinnostanut. Alice B. Toklas oli ollut hänen elämänkumppaninsa Rue de Fleurusin talossa lähes alusta alkaen, miksei Alice kirjoittanut elämäkertaansa? Alice lupasi harkita asiaa, mutta kodinhoito ja puutarhatyöt veivät hänen aikansa ja siksi Gertrude Stein lupasi kirjoittaa hänen elämäkertansa hänen puolestaan. Ja tässä se on.

Sen vähän perusteella mitä Gertrude Steinilta oli sitä ennen ilmestynyt hänet tiedettiin kirjailijana toivottoman vaikeaselkoiseksi sanoillaleikittelijäksi, jonka sivunpituisten lauseiden ja ”jatkuvan preesensin” ryteiköstä suuren yleisön ei voinut odottaakaan selviävän. Oliko hän tosissaan vai ei, sitä kummeksivat Amerikan sanomalehtipakinoitsijat jotka parodioivat hänen käsittämättömyyksiään mutta siteerasivatpa häntä silti, niin kuin Gertrude Stein ilokseen totesi. Nyt yhtäkkiä Alice B. Toklasin omaelämäkerta kaikessa selväsanaisuudessaan, nokkeluudessaan ja vauhdikkuudessaan oli kuin keisari ilman vaatteita. Yleisö Amerikassa rakastui Gertrude Steiniin heti ja ilmiömäinen menestys toi vihdoinkin tekijälle hänen kaipaamaansa mainetta ja myös rahaa.
Mutta kun kirja seuraavana vuonna, 1934, ilmestyi Ranskassa, se hurraahuutojen ohella nostatti myös kokonaisen rintamaan taajuudelta soraääniä. Monet kirjan sivuilla vilisevistä henkilöistä katsoivat tulleensa väärin tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Hyökkäystä Gertrude Steinia kohtaan johti Matisse, joka oli loukkaantunut sekä omasta että vaimonsa puolesta. Kimpaantuneita olivat myös Tristan Tzara, Braque, Picasso joka oli pahoillaan ystäviensä puolesta vaikka kävikin Gertrude Steinin rakkaimmasta ystävästä, ja ennen muuta Hemingway joka kosti piikit sittemmin kirjassaan Nuoruuteni Pariisi. Onnettomin ”uhreista” oli kuitenkin Gertrude Steinin veli Leo, joka aina oli vain nimetön ”Gertrude Steinin veli”.
Jos Gertrude Stein Alice B. Toklasin nimissä vääristelikin ystäviensä persoonallisuutta, tapahtumia ja aikajärjestystä, hän jaksoi myös nauraa itseään. Kaikkia vivahteita on tietysti vaikea enää puolen vuosisadan jälkeen edes erottaa, mutta vaatimattomuuden puutteen näkee sitäkin selvemmin: kuinka hän, Gertrude Stein, oli taiteen maailman avainhenkilö, kaikkien merkittävien persoonallisuuksien ymmärtäjä ja ystävä, pelätty ja tunnustettu nero joka neuvoi Picassoa siinä kuin Hemingwaytakin ja melkein omin neuvoin loi modernin taiteen ja sen mikä tämän vuosisadan kirjallisuudessa on olennaista.
Kirjan tyylivire, paradoksien viljely, hieno ironia ja verhottu ilkeämielisyys ovat silkkaa Alice B. Toklasia kuten huomaa hänen itsensä kirjoittamista muistelmista What Is Remembered (1963). Gertrude Stein muuttui Aliceksi ja näki oman hahmonsa niin kuin Alice hänet oikeastikin näki taloudenpitäjän ja sihteerin perspektiivistään. Lopputulos on hauska: kaksi amerikkalaista neitiä keskellä Euroopan taiteen mullistusta ja mullistajia.
(lieveteksti)