Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kaddish syntymättömälle lapselle
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eräänä noista tummanpuhuvista öistämme vaimoni sanoi, että hän voi kuvitella täydellisyyden vain yhdellä tavalla; että tahtoo saada kanssani lapsen.
”Ei!”, jokin minussa parkaisi ja ulvahti heti ja saman tien.
”Ei!” en voisi koskaan olla toisen ihmisen isä, kohtalo, jumala.
”Ei!”, jokin minussa parkaisi ja ulvahti heti ja saman tien.
”Ei!” en voisi koskaan olla toisen ihmisen isä, kohtalo, jumala.
”Ei!” älköön kukaan lapsi saako koskaan kokea sitä mitä minä, lapsuutta.
Ja silloin aloin kertoa vaimolleni lapsuudesta, tai ehkä itselleni.
Kyllä, sanat isä ja Auschwitz herättivät minussa samanlaisen kaiun.
Nobelistin henkilökohtainen tilitys ja raju yhteiskunnallinen puheenvuoro.
Keski-ikäinen kirjailija-kääntäjä, Auschwitzista eloon jäänyt juutalaismies, kieltää vaimoltaan ja itseltään lapsen. Ja samalla tietenkin paljon muuta: sopeutumisen, unohtamisen, vanhemmuuden, onnen, jumalan, lähes elämänkin.
Kirjassaan Kaddish syntymättömälle lapselle Imre Kertész jatkaa toistuvaa teemaansa, muistamisen ja kirjoittamisen mahdollisuuksien pohdintaa. Kirjoittaminen ja elämä asetetaan kärjistetysti vastakkain, niiden välille ei tunnu löytyvän luonnollista yhteyttä.
Muodoltaan kerronta on tajunnanvirtaa: kirjailija rukoilee, huutaa, vitsailee, vaikeroi ja kuiskaa kaddish-rukouksensa lapselle, jota hän kieltäytyy siittämästä maailmaan.
(takakansi- ja lieveteksti)
Ja silloin aloin kertoa vaimolleni lapsuudesta, tai ehkä itselleni.
Kyllä, sanat isä ja Auschwitz herättivät minussa samanlaisen kaiun.
Nobelistin henkilökohtainen tilitys ja raju yhteiskunnallinen puheenvuoro.
Keski-ikäinen kirjailija-kääntäjä, Auschwitzista eloon jäänyt juutalaismies, kieltää vaimoltaan ja itseltään lapsen. Ja samalla tietenkin paljon muuta: sopeutumisen, unohtamisen, vanhemmuuden, onnen, jumalan, lähes elämänkin.
Kirjassaan Kaddish syntymättömälle lapselle Imre Kertész jatkaa toistuvaa teemaansa, muistamisen ja kirjoittamisen mahdollisuuksien pohdintaa. Kirjoittaminen ja elämä asetetaan kärjistetysti vastakkain, niiden välille ei tunnu löytyvän luonnollista yhteyttä.
Muodoltaan kerronta on tajunnanvirtaa: kirjailija rukoilee, huutaa, vitsailee, vaikeroi ja kuiskaa kaddish-rukouksensa lapselle, jota hän kieltäytyy siittämästä maailmaan.
(takakansi- ja lieveteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Koko yön tarkastelin tätä ainoaa kysymystä, milloin salamoiden häikäisevässä loisteessa, milloin pimeän sokaisevin silmin, jotka näkivät kysymyksen hyppelevän seinillä ilmakehän raivonpurkausten oikullisten taukojen aikana ikään kuin olisin kirjoittanut sen sinä yönä, vaikka sinä yönä pikemminkin elin kuin kirjoitin – –
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
144
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Sarjamerkintä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
127