Huurre, Johanna
Elämäkertatietoa
Ammatti
tuoteryhmävastaava
tuoteryhmävastaava
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Runoja ja tarinoita julkaistu vuodesta 1984 lehdissä:
Salon Seudun Sanomat, Turun Sanomien Extra, Aamulehti, Sinäminä, Regina
Salon Seudun Sanomat, Turun Sanomien Extra, Aamulehti, Sinäminä, Regina
Tekstinäyte
"Tunnenkohan sinua enää illalla?"
hymyilee mies vaimolleen
tämän mennessä kampaajalle.
"Oletko sittenkään tuntenut
minua koskaan"
miettii nainen
"unelmiani, pelkojani, halujani,
mitään minusta".
Auton ovi pamahtaa kiinni,
vaimo ajaa pois, pois!
Mitä silloin tapahtuu
kun rakkaus sisällä
hyppii yli aitojen
kirmaa lehmänä laitumilla
ammuu hullun lailla
eikö voi olla varma
pitäisikö sille avata portti
vai antaa sen juosta
väkivalloin läpi aitojen.
Sattuisiko vähemmän
päästää se suosiolla ulos
utareet viehkeästi
keinahdellen
sorkat sipsuttaen.
Uusia, vielä painamattomia runoja
En juutu tähän
harmaaseen sementtiin
josta kovettuu jalkakäytävä
muille kävellä.
Minulla on siivet.
Televisiossa poika,
sota pommittanut jalat pois.
Viikon ajan kuuntelin,
tykit eivät jyskyneet,
laskin ihmisten varpaita,
kaikki tallella,
kaksi jalkaakin.
Ihmiset eivät hymyilleet,
eivät muistaneet olemassaoleviaan,
itsestäänselvyyksiä,
elämän helppouttaan.
Kokoelmasta Huuto tyhjyyteen
Selälläni makaan,
valuu järvi korvaani,
hampaitani vihloo,
kipu jatkaa matkaa sisuksiin
kun kuvittelen sinun katsovan
miltä täällä alhaalla näyttää.
Ei käteni ylety
hipaisemaan varpaitasi,
ei edes lentokoneen ikkunasta.
Viimeiseen pisaraan
viini ja elämä.
Huomenna helmi
lasin pohjalla
on jo etikkaa.
Kokoelmasta Huume suonissani
Pieni poika
kuusiaidan sisäpuolella,
hämärässä,
kuopan reunalla,
surren eri lailla
kuin aikuiset.
Kuului kahahdus:
pelästys,
oliko ne enkelin siivet?
Oma pinta-ala ei aina
riitä lämpöön
jota tarvitsee tuiskuja
vastaan
ja jäätä.
Vasta kun meitä on kaksi,
olemme suurempi
kuin kaikki myrskyt
yhteensä.
Kokoelmasta Repaleisin siivin
hymyilee mies vaimolleen
tämän mennessä kampaajalle.
"Oletko sittenkään tuntenut
minua koskaan"
miettii nainen
"unelmiani, pelkojani, halujani,
mitään minusta".
Auton ovi pamahtaa kiinni,
vaimo ajaa pois, pois!
Mitä silloin tapahtuu
kun rakkaus sisällä
hyppii yli aitojen
kirmaa lehmänä laitumilla
ammuu hullun lailla
eikö voi olla varma
pitäisikö sille avata portti
vai antaa sen juosta
väkivalloin läpi aitojen.
Sattuisiko vähemmän
päästää se suosiolla ulos
utareet viehkeästi
keinahdellen
sorkat sipsuttaen.
Uusia, vielä painamattomia runoja
En juutu tähän
harmaaseen sementtiin
josta kovettuu jalkakäytävä
muille kävellä.
Minulla on siivet.
Televisiossa poika,
sota pommittanut jalat pois.
Viikon ajan kuuntelin,
tykit eivät jyskyneet,
laskin ihmisten varpaita,
kaikki tallella,
kaksi jalkaakin.
Ihmiset eivät hymyilleet,
eivät muistaneet olemassaoleviaan,
itsestäänselvyyksiä,
elämän helppouttaan.
Kokoelmasta Huuto tyhjyyteen
Selälläni makaan,
valuu järvi korvaani,
hampaitani vihloo,
kipu jatkaa matkaa sisuksiin
kun kuvittelen sinun katsovan
miltä täällä alhaalla näyttää.
Ei käteni ylety
hipaisemaan varpaitasi,
ei edes lentokoneen ikkunasta.
Viimeiseen pisaraan
viini ja elämä.
Huomenna helmi
lasin pohjalla
on jo etikkaa.
Kokoelmasta Huume suonissani
Pieni poika
kuusiaidan sisäpuolella,
hämärässä,
kuopan reunalla,
surren eri lailla
kuin aikuiset.
Kuului kahahdus:
pelästys,
oliko ne enkelin siivet?
Oma pinta-ala ei aina
riitä lämpöön
jota tarvitsee tuiskuja
vastaan
ja jäätä.
Vasta kun meitä on kaksi,
olemme suurempi
kuin kaikki myrskyt
yhteensä.
Kokoelmasta Repaleisin siivin