Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Paljain käsin
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Jokaisen on otettava elämä vastaan paljain käsin, ilman suojahanskoja. Haavoittuvuuteen ei ole olemassa vastalääkettä ja edellisen sukupolven haavat periytyvät seuraavalle. (...)
Essi Henrikssonia kiinnostaa perhesuhteiden epätasapaino ja ihmisten kuvaaminen paljaimmillaan. Hän nauttii kielestä ja kietoo lauseisiinsa omintakeista uudissanastoa.
Essi Henrikssonia kiinnostaa perhesuhteiden epätasapaino ja ihmisten kuvaaminen paljaimmillaan. Hän nauttii kielestä ja kietoo lauseisiinsa omintakeista uudissanastoa.
(Gummerus)
Paljain käsin kertoo sukupolvien tarinaa sota-ajan Helsingistä nykypäivään. Varpu kertoo omaa tarinaansa, joka kuoriutuu pala palalta koko matkan sota-ajan Helsinkiin ja äidinäidin lapsuuteen. Romaani kertoo suvun naisten hiljaisesta voimasta ja kipupisteistä. Varpu on kasvanut siskojensa kanssa aikuisiksi, mutta kaikki hapuilevat oman elämänsä kanssa.
Varpu hoitaa muita ihmisiä, mutta unohtaa itsensä. Inari etsii rakkautta vääristä paikoista ja Virvan avioliitto murentuu päivä päivältä puutarhan kukoistaessa ja hänen vatsansa pysyessä tyhjänä. Heidän oma äitinsä on kasvanut ilman äitiään, joka katosi.
Kaikki kantavat taakkaa, jonka siemenet ovat muualla.
Paljain käsin kertoo miten historia yltää varjoineen pitkälle. Mutta myös siitä, kuinka historiaansa voi ymmärtää ja jatkaa elämistä eteenpäin.
(Sanojen aika)
Paljain käsin kertoo sukupolvien tarinaa sota-ajan Helsingistä nykypäivään. Varpu kertoo omaa tarinaansa, joka kuoriutuu pala palalta koko matkan sota-ajan Helsinkiin ja äidinäidin lapsuuteen. Romaani kertoo suvun naisten hiljaisesta voimasta ja kipupisteistä. Varpu on kasvanut siskojensa kanssa aikuisiksi, mutta kaikki hapuilevat oman elämänsä kanssa.
Varpu hoitaa muita ihmisiä, mutta unohtaa itsensä. Inari etsii rakkautta vääristä paikoista ja Virvan avioliitto murentuu päivä päivältä puutarhan kukoistaessa ja hänen vatsansa pysyessä tyhjänä. Heidän oma äitinsä on kasvanut ilman äitiään, joka katosi.
Kaikki kantavat taakkaa, jonka siemenet ovat muualla.
Paljain käsin kertoo miten historia yltää varjoineen pitkälle. Mutta myös siitä, kuinka historiaansa voi ymmärtää ja jatkaa elämistä eteenpäin.
(Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Asiasanayhdistelmät
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Tekstinäyte
Siinä ne taas ovat, kun Aila ei ollenkaan osaa sitä odottaa. Pommikoneet. Itäisen kaupunginosan kaalimaiden halki polkiessaan hän on unohtanut, jättäytynyt tuulen piäksättäväksi, ajatustensa ajamaksi. Pellot ja suora hiekkatie, jonka sora kimpahtelee pyörän lokasuojasta, ovat saaneet hänet vaipumaan päiväunelmiin. Aila on neljäntoista, tuuli tuntuu hyvältä helman alla, polkemisessa on iloa, jota hänen ikäiselleen tytölle ei tässä kaupungissa enää riitä kuin siivu silloin tällöin aurinkoon siristellessä.
Kesä 1944 on täynnä uhkaa, jota pilvetön taivas kirkkaana kuin suurennuslasi kumottaa hänen suojattomalle päälaelleen. Suurin osa pihan lapsista on kyörätty turvaan maalle. Kaikilla on sukulaisia peltojen keskellä. Kaikilla paitsi Aila Ailahtavaisella. Vain Anni-mummo ja hän.
Aila ei osaa sitä ihmetellä. Hänen äidillään täytyy olla äiti ja isä, heillä isät ja äidit, veljet ja siskot, siis suku, mutta koska heistä ei koskaan puhuta, heitä ei ole olemassa. Anni-mummo on koskettanut tytärtään hämärän hetkien kertomustensa kärjellä, eikä yhdessäkään niissä ole isää tai äitiä. Niissä on vain tuhkanpuhuvia miehiä. Aseita. Monttuja. Synnytystuskia ja salamoita mäntymetsän katveessa, neulasilla verta. Aila on vaiennettu naiseuden kauhuilla. Sillä tavalla kasvattaminen toimii tässä maailmankolkassa, sodan aikaisessa Helsingissä, jonne kaikki ovat tulleet jostain muualta. Vaikenemisella on taikavoimia.
Kesä 1944 on täynnä uhkaa, jota pilvetön taivas kirkkaana kuin suurennuslasi kumottaa hänen suojattomalle päälaelleen. Suurin osa pihan lapsista on kyörätty turvaan maalle. Kaikilla on sukulaisia peltojen keskellä. Kaikilla paitsi Aila Ailahtavaisella. Vain Anni-mummo ja hän.
Aila ei osaa sitä ihmetellä. Hänen äidillään täytyy olla äiti ja isä, heillä isät ja äidit, veljet ja siskot, siis suku, mutta koska heistä ei koskaan puhuta, heitä ei ole olemassa. Anni-mummo on koskettanut tytärtään hämärän hetkien kertomustensa kärjellä, eikä yhdessäkään niissä ole isää tai äitiä. Niissä on vain tuhkanpuhuvia miehiä. Aseita. Monttuja. Synnytystuskia ja salamoita mäntymetsän katveessa, neulasilla verta. Aila on vaiennettu naiseuden kauhuilla. Sillä tavalla kasvattaminen toimii tässä maailmankolkassa, sodan aikaisessa Helsingissä, jonne kaikki ovat tulleet jostain muualta. Vaikenemisella on taikavoimia.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
346
Kustantaja
Kieli
Videot