Puustinen, Kimmo

Keltavihreä putkikassi oli maasta noustessaan vähintään yhtä rähjäinen kuin se oli ollut kuoppaan joutuessaan. Väpä kiskoi kassin ylös ja veti vetoketjun auki. Ketjun hampaisiin joutunut multa ja hiekka vastustelivat ankarasti.
- Jos joku hiiri tai rotta on käynyt repimässä sisällön...

- Se on siinä tapauksessa vetänyt elämänsä viimeiset pilvet.
- Jos niin on käynyt, Legioonalaiset tappavat meidät.

Halpa vetoketju repesi irti ajan hapertamasta kankaasta. Kaksikko henkäisi helpotuksesta nähdessään sisällön aivan samassa kunnossa kuin se oli ollut heidän kätkiessään sitä.
- Jep.
- Jep.

Kiväärinlaukaus kajahti.

Pete ja Väpä näkivät luodin osuvan kuusen runkoon aivan liian lähelle.
- Voi vittu!
Kaksikko maastoutui silmanräpäyksessä lakastuneeseen varvikkoon.
- Mikä se oli? Mikä hitto se oli?
- Miltä kuulosti? Joku yritti ampua meidät!
- Ampua? Millä? Miksi?
Pete mulkaisi Väpää. - Ei se ainakaan ilmakivääri ollut, vai kuinka? Mitä väliä sillä on että miksi? Me ollaan joka tapauksessa ihan yhtä kuolleita jos se sattuu kohdalle.

[Novelli Pummi teoksessa Riistetty elämä. Nordbooks 2014, s. 204-205]